DIY kakkukoristelua luonnonkukilla

Viikonloppuna oli Jyrkin veljen häät ja oltiin sovittu jo hyvissä ajoin, että tultaisiin jo perjaintaina ja sen verran ajoissa, että ehditään auttamaan viimeisissä hääjärjestelyissä. Minulle oli nakitettu hääkakkujen koristelu myös hääpäiväksi. Morsian linkkasi pinterestin ideakansionsa, josta saada ideoita ja morsiusparin päälle tulevan hääparikoristeen lisäksi muun materiaalin saisi omasta pihapiiristä. Ok ja iiiiik! En ole koskaan tehnyt mitään tällaista ennen. Jännitti ja innostutti samaan aikaan.

Olin perjantaina ihan karmean kierroksilla - duunia on tehty nyt viimeiset pari viikkoa sitä tahtia, että on kerinnyt nukkumaan lähinnä 3-4h/yö. Stressiä on elimistössä niin järjettömän paljon, että perjantaina penkkien kantaminen ja juomien purkaminen jääkaappeihin itse asiassa rentoutti hirmuisen paljon. Olisi minulle nakitettu hääautonkin koristaminen, mutta siitä luikertelin irti. En oikeasti ole vaan yhtään askarteluihminen, niin pelkäsin kuollakseni, että hääpari pettyisi ihan hirveästi räpellyksiini. Jos saan piirtää tai tehdä kankaan kanssa, voin tehdä käytännössä melkein mitä vaan voi kuvitella, mutta askartelu.... nou nou nou. En vaan osaa.

Kävin nuuskimassa illansuussa tontin läpi, mistä löytyisi mitäkin, niin ei hääaamuna tarvinnut sitten ihan sokkona juosta. Tontti nimittäin on ISO. Oikeastaan voisi paremmin puhua tilasta, sillä häät pidettiin Jyrkin kotikotona ja mesta nyt vaan sattuu olemaan aika hurjan iso maatila. Pellot ulottuvat lähes talolle asti, joten lääniä löytää sopivat koristukset oli aika riittämiin. Vielä illalla en yhtään tiennyt montako kakkua ihan kaikenkaikkiaan oli tulossa. Monta, sen verran olin saanut selvää.

Lauantaiaamuna varustauduin saksien ja korin kanssa etsimään sopivaa luonnonvalikoimaa. Parin teema oli äärimmäisen tarkkaan perinteitä noudattava vintagehenkiset maalaishäät ja siksikin oli tärkeää löytää kaikki koristeet omalta tilalta. Ideakuvissa oli paljon isoja ruusuja ja pioneja, mutta tässä sää oli minua vastaan. Pionit olivat turhan ylikukkineita ja ne, jotka olivat parhaimmillaan, oli poimittu edellisenä iltana morsiuskimppuun.

Ei siis pioneja kakkuun. Ruusutkin olivat jo lakastuneet, mutta sitten löysin yhden suloisen pienen salkoruusun. Sen lähellä kasvoi neilikoita, ja parin harppauksen päästä pääsin ruispeltoon, josta saaliksi tuli ruiskaunokkeja ja ja rukiin tähkiä. Nyt oli vaaleanpunaista, valkoista ja sinistä. Vielä sopivasti jotain vihreää. Apilankukat olivat ylikasvaneet, mutta kauniit vihreät lehdet napsin mukaan. Vielä vähän minttua ja sitruunamelissaa ja olin valmis!

Kun kakut saapuivat, pystyin tarkistamaan määrän ja hetken huolestutti riittäisikö kaikki poimimani. Varmuudeksi otin vielä uuden kierroksen ja napsin mukaan tuoksuvadelman kukkia, vaikka niissä oli ihan erilaiset sävyt muihin nähden. No, katsotaan. Jaottelin ensin kukat kakkujen määrän mukaan, ettei yhteen menisi liikaa ja toisesta taas jäisi uupumaan mitään. Alkuperäinen määrä kuitenkin toimi, ei tarvinnut käyttää "vääränvärisiä" tuoksuvadelmia.

Varustauduin grillivartaan kanssa, sillä kakut olivat sokerimassalla peitettyjä, eivätkä kukkien hennot varret kyenneet kunnolla lävistämään massakerrosta. Aluksi asettelin sopivaksi pohjaksi mintunlehtiä ja sitten työnsin isoimmat kukat, ruusut paikoilleen. Lämpimästä kelistä oli se etu, että sokerimassan pinta tuli nopeasti aika tahmeaksi ja lehdet sai silittelemällä "liimattua" paikoilleen. Niitä seurasi ruukiintähkät ja neilikat apilan kera.  Ruiskaunokkeja ja tähkiä sitten lisäsin tarpeen mukaan väleihin. Sitruunamelissa on sen verran hentoinen kasvi, että se nuupahtaa todella äkkiä, joten paluuta jääkaappiin kannatti kiirehtiä.

Vähän jännitti selviäisivätkö kukat ja vihreät käsittelystä ja olisivat vielä kahvipöydässä kauniina, mutta jääkaappi teki tehtävänsä. Nekin, jotka sommitteluvaiheessa näyttivät jo hieman väsähtäneiltä, virkistyivät kosteassa. Hääpari piti hurjasti kakuista ja monelta muultakin tuli kehuja siitä, että onnistuin tehtävässäni. Olen ehkä perfektionisti, mutta kun toiselle tekee, tahtoo, että siitä tulisi oikeasti hyvä, mahdollisimman kaunis. Kiva, uusi homma! Tykkäsin kyllä kovasti tästä piperryksestä, vaikka meinasi tulla oman koristelun kanssa sitten kiire.

Miltä sinusta näyttää? Jos oman pihat kukat kiinnostavat koristeluun, tai vaikka syötävät kukat/vihreät, tällainen oli kyllä helppo toteuttaa. Aikaa se kyllä vie. Aloitin poimimisen klo 9.30 ja koristelun sain loppuun klo 13.00. Suosittelen! Saa todella persoonalliset ja omannäköiset koristukset aikaan, ihan nollabudjetilla.