Hääkengät - ei mennyt kuin Strömsössä

Jokaisissa häissä on aina joku juttu, joka ei mene niinkuin Strömsössä. Minun kohdallani se oli kengät. Olin haaveillut laittavani jalkaan Suomen Mittajalkineen Simon valmistamat mittatilauskorkkarit, jotka sain 40v. lahjaksi ja homman piti olla ihan selvä. Kauniit, ihanat ja mukavat kengät - voiko muuta toivoa?

Ai niin, olen paksuna.

Tarkoittaa sitä, että jalat eivät vain jaksa korkkareissa oloa ja ovat vielä vähän turvoksissa. Tämän tajusin fiksusti viikkoa ennen häitä. Niin, ja ihonväriset sukatkin olisivat varmasti ihan hyvä juttu. Kaapissa olisi kyllä ollut useampi avaamaton luottoparini Wolfordilta, mutta ne eivät enää mahtuneet jalkaan mahankaan vuoksi.

Niinpä otin Guugle-fun hyödyksi ja tsekkailin, millaisia raskaussukkiksia mahtaisi löytyä ja vastaan tuli parhaat Stockmannin valikoimasta. Inhoan ihmisvilinää ja ruuhkaa, niin eiköhän Hullut päivät sattuneet olemaan juuri siinä samassa. Eikun painelemaan suhtautumisnappulaa ohimolla ja syvään hengittäen astumalla Jumbon ruuhkaan. Sisään, homma hoitoon ja ulos!

Yllättävän vähällä sain kaiveltua itselleni ensin sopivat sukkikset, jotka nousevat kunnolla masun päälle, eivätkä ensiliikkeessä lähde rullautumaan navan alle, eivätkä ahdista. Aaah. Suursuositus siis Kunertin 20 denierin raskaussukkiksille!

Kassalle tassutellessa tajusin, että täällähän olisi kenkiä ja uudella suhtautumisnapin painalluksella päädyin katsomaan kenkävalikoimaa. Meillä töissä Höglin kenkiä on ollut todella, todella monella morsiamella ja kaikki ovat kiitelleet löytöjään parhaiksi kengiksi, mitä jaloissaan ovat kantaneet. Niinpä päädyin kokeilemaan ko. merkkiä ja jonkin ajan mutustelun jälkeen ostin meidän häiden kalleimman yksittäisen hankinnan. Höglin nudenväriset, täysnahkaiset ja pienellä kiilakorolla varustetut kengät. 159€

Sisäänajoa suoritin näille pehmokengille koko viikon. Ompelin hääpukua ne jalassani ja pistin öiden ajaksi vielä tiukaksi rutistetut paperitollot kärkiin, jotta päivän aikana saatu muotoutuminen ei palautuisi yöaikaan.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Hääaamuna tuli räntää ja rakeita. Vuosia olen varoitellut asiakkaita liikkumasta liukkaalla pikkukengissä, joten eteen tuli tenkkapoo. Mitäs nyt. Högleillä ei mentäisi nyt askeltakaan ulkona.

Kamera tuntui tärähtelevän koko hääpäivän. Kai sitä sitten jännitti kuitenkin?

Stylisti-Sohvin kanssa kartoitettiin olemassaolevat ulkokengät ja päädyin astelemaan vihille ihanan kirjavissa nilkkureissa. Höglit pääsivät kyllä loppujen lopuksi käyttöön iltasella, kun siirryttiin ravintolaan hääaterialle. (Nyt tassut ovatkin jo niin turvoksissa, etteivät menisi enää lainkaan jalkaan.)

Högleillä on varmasti vielä paljon jatkokäyttöä, kunhan saan ensin Alienin nahoistani ulos ja turvotukset pois kropasta. Hukkaan ostos ei mennyt, mutta vinkkinä kaikille raskaana oleville morsiamille, että kannattaa varata useammat kengät ja varmistaa koko ihan kalkkiviivoilla, sillä koko tulee muuttumaan jaloissa todella paljon!

Nyt tilanne on jo se, että ainoat popot, jotka menevät jalkaan (näin 10 päivää ennen laskettua aikaa), ovat isoimmat nauhatennarit ja crocsit. Ensimmäisissä on vähän siinä ja siinä, menevätkö enää jokusen päivän jälkeen jalkaan!