Häiden jälkeen ei ole enää elämää?

Hengaan paljon facebookin hääryhmissä ja välillä esiin nousee aiheita, jotka menevät minunkin sarvikuononnahkani alle. Tulen varmaan saamaan jonkun hampaat nilkkojani puremaan tai vähintäänkin pientä kiukustunutta ravistelua, mutta en vain malta pitää sarkastista päätäni kiinni.

Tällä kertaa ärsykynnyksen ylitti useiden ihmisten harmittelut siitä, ettei kukaan ole varoittanut siitä, millainen tyhjyys valtaa mielen häiden jälkeen. Kaikki se ihana järjestely on nyt ohi, eikä sitä ihanaa mekkoa enää koskaan laita päälleen. Tyhjää ja ankeaa. Wedding blues.

Tuijottelin tätä keskustelua niin naama väärällään, että mieskin lopulta kysyi, mitä luen, kun turpavärkki nyki niin armottoman pahasti. Päädyin lukemaan nämä tekstit hänelle ääneen ja sama nassun nykiminen siirtyi taudinomaisesti rakkaaseen karvanaamaankin. Ei hyvää päivää.

Olen ehkä käsittänyt jotain pahemmanlaatuisesti väärin, mutta olen kovasti elänyt siinä uskossa, että häät ovat juhlistus parisuhteelle. Ilmeisesti olen väärässä, sillä nyt  näyttää siltä, että nämä bileet ovat morsiamen oma hattaranpunainen fiilistelyjuhla, jossa sulhanen on lähinnä välttämätön sivuroolin näyttelijä ja pääroolissa on toinen toistaan huikeammat valmistelut, kutsut valtavine askartelutalkoineen, kattausharjoitukset ja kaiken ihanan häähässäkän metsästäminen ja askarteleminen puhumattakaan pukeutumisen ja kauneudenhoidon saloista. Hääjärjestelyä 24/7 vuoden, parinkin ympäri.

Miten tyhjää voi olla ihmisen elämä, jolle häät ovat se elämän tärkein päivä, ja jonka jälkeen masennus ja apeus valtaavat alaa, kun häähössötyksestä pitääkin luopua.

Minä en haluaisi, että häät olisivat minulle se elämän tärkein ja hienoin päivä. Elämää on toivon mukaan aika paljon vielä jäljellä ja uskoisin, että varmasti vuosien varrella tulee vielä toinen toistaan huikeampia, hienompia kokemuksia ja hetkiä, jotka voi nostaa sinne hääpäivän kanssa samalle orrelle. Onnellisten ja hyvien hetkien joukkoon, jotka on voinut jakaa rakkaan/ rakkaiden ihmistensä kanssa. Jos julistaisin hääpäivän elämäni parhaimmaksi päiväksi, mitä sen jälkeen jäisi käteen? Vau, tulevaisuus, en todellakaan odottaisi sinua. Olen kenties sitten ahne, mutta minä haluan paljon enemmän niitä juuri sen hetkisen elämän parhaita päiviä ja uskon niitä myös saavani.

Tietenkin häät ovat huikea päivä, aivan kerrassaan ainutlaatuinen tapahtuma, mutta ne ovat kuitenkin vain yhdet juhlat, tärkeät sellaiset toki. En sano, etteikö saisi ja pitäisikin panostaa häihin, mutta siihen ei kannata valuttaa koko elämäänsä. Arjen harmaus ja ikävät asiat löytävät meidät vaikka tekisimme mitä hyvänsä, joten kun juhlan aihetta on, kannattaa antaa palaa, nauttia kaikesta. Kaikista suunnitelmista, järjestelyistä ja valmistautumisesta ja ottaa varsinaisena juhlapäivänä jokaisesta hetkestä kiinni.

Juhlien jälkeen kuitenkin koittaa se tuttu ja tavallinen arki. Edesmennyttä isääni lainaten; arki on ihmisen parasta aikaa. Minulta kului vuosia hyväksyä, tajuta koko asia. Se jokapäiväinen, tavallinen elämä, se on oikeasti huippua. Se, kun voi illalla jakaa toisen kanssa työpäivän kulkua, kantaa yhdessä astioita tiskialtaaseen, käpertyä kainaloon telkkarin edessä. Niitä pieniä asioita, jotka tuntuvat hyvältä yhdessä, niitä syitä, miksi on alunperinkin päätetty mennä naimisiin. Sitä minä ainakin odotan. Niitä elämän parhaimpia päiviä omassa parisuhteessa, kun herätään vapaa-aamuna samaan aikaan, juodaan aamuteet yhdessä ja jaetaan hesari.

Älä kadota parisuhdettasi ja elämääsi yhteen päivään. Itse ainakin aion ottaa vaimoksi julistettuna miestäni kädestä kiinni ja yhdessä jatkaa seikkailuja kohti yhä uusia, huumaavampia ja hienompia päiviä kohti. Yhdessä. Parhaat päivät ovat vasta edessä!

P.S. Sitä paitsi aina tulee uusia mahdollisuuksia juhlia, käyttää kaikki vinkeät ideat, jotka eivät häihin sillä hetkellä mahtuneet tai ollut järkevää tehdä. Synttäreitä, valmistumisia, ihan sama mitä. Juhlia voi aina, pienellä tai isolla panostuksella!