Tasan yksi vuosi hääpäivään.
Ajatus oli - ja on edelleenkin - hämmentävä. Eikö sen pitänyt olla jossain kaaaaaaaaukana tulevaisuudessa? Pitää vissiin alkaa tehdä jotain asian eteen.
Herra on pariin otteeseen sanonut, että sitten kun on vuosi alkaa, niin sitten hänkin antaa itselleen luvan kunnolla alkaa suunnittelemaan ja järjestelemään. Tässä sitä nyt sitten ollaan! Voi jumpe!
Talkootyöläisenä muiden juhliin
Viime aikoina olen ollut aika hiljainen tällä puolella, töissä mennään kiireisintä sesonkia ja sen lisäksi ehdimme auttamaan Jyrkin veljen hääjärjestelyissä, jotka vietetään muutaman viikon kuluttua. Toisin kuin meillä, heillä on tulossa isot juhlat miesten kotikotona, isolla vanhalla maatilalla. Ei voi kuin nostaa hattua kaikelle sille työlle, mitä siellä on tehty. Voit ehkä vain kuvitella, mikä homma on järjestellä ja siivota vanha navetan ylinen, kun siellä ei ole moneen vuosikymmeneen tehty sitten mitään. Paitsi käsitelty viljaa ja ajettu kurapyöräisiä traktoreita talven suojaan.
 |
| Siinä sitä työsarkaa sitten olikin |
 |
| Saldona ainakin viisi sadevesitynnyrillistä pelkkää pölyä! |
Viime viikonloppuna viihdyinkin aika tehokkaasti anoppilareissulla teollisuusimurin varressa, kun yritettiin saada navetasta paikka, jonne ensin avioituva sulhanenkin voi tulla kuolematta pölyyn. Ihan kirjaimellisesti. Allergiselle ei ehkä ihan unelmapaikka, mutta onhan tuo vain ihan mielettömän tunnelmallinen mesta. Hääpari on jaksanut olla vielä äärettömän kiinnostunut vanhoista kapineista ja työvälineistä, puhdistanut, kunnostanut ja tuonut niitä vielä esille.
Jonkin aikaa tuli kampiteltua omaa päätään epävarmuuksilla. Puitteet ovat niin kovin hienot, aivan ihanat ja sitten pieni eiku- hiipi mieleen. Olisiko sittenkin pitänyt juhlia täällä kuten anoppi monesti yritti tarjota. Avauduin näistä aivoituksista kotimatkalla ja onneksi sain heti synninpäästön. Jyrki tuntui myös olevan helpottunut siitä, ettei tosiaan biletetä saaristolaismalliin, vaan päästään pienin liikkein kotikaupungissa ja ihan omin suunnitelmin.
Käsi hakeutui ajaessa toisen käteen ja todettiin, että onneksi pikkuveli pitää perinteiden mukaiset juhlat tuolla tilalla, niin meille jää rauha omien juttujen suunnitteluun. Ei, kaikesta tunnelmallisuudestaan ja Suomi-romantiikastaan huolimatta tämä ei olisi ollut meitä. Kyllä se pieni kalliosaari Helsingin edustalla vie voiton. Samoin helpotti sekin, että meidän kotona oleva kierrätyskeskuksen lajitteluyksikkö ei tunnu tämän urakan jälkeen lainkaan niin kovalta rastilta!
 |
| Fitting Roomin laadunvalvojakoira jäi juuri oikeaan aikaan hoitoon ja pääsi kirmailemaan maalaismaisemaan. |
Oih, todella ihanannäköiset puitteet maalairomanttisiin häihin! Tai paremminkin täydelliset. Mutta kuten itse totesitkin jo, pääsette järjestämään täysin teidännäköiset häät Helsingin saaristolaismaisemissa. Sehän on tärkeintä.
VastaaPoistaJa tiedän tunteen: Koko ajan tuntuu, että hähin on ollut pieni ikuisuus. Eilen tajusin, että häihimme on enää noin 7kk:ta. Hui! :)
No eikö vaan! Vähemmästäkin herää pieni epävarmuuden liikahdus korvien takana. Aivan kuin suoraan Pinterestin parhaimmistoa. ;) Nautin sitten täysin rinnoin näistä juhlista, kun kerran pääsee bilettämäännäin huikeista puitteissa.
Poista