Kutsukortti-ihastus

Alunperin ensimmäinen asia, jota jäin häiden kohdalla fiilistelemään, oli sudenkorento. Sen muoto, rakenne ja koko olemus henkii asioita, jotka kutkuttavat mieltäni. Se on visuaalisesti niin kaunis, herkän läpikuultava, kimmeltävä ja melkein kuin pieni keiju. Jos jotain haluaisin häiden tunnelmaan ja ilmeeseen mukaan, niin se olisi juuri sudenkorento.

Olen päässyt nyt onneksi eroon siitä epävarmuudesta, joka hääsuunnittelun alkumetreillä kiusasi, kurkisti aina välillä takavasemmalta ja sai nieleksimään ja piehtaroimaan piinaavissa ajatuksissa onko ihan ok haaveilla häistä toista kertaa. No kyllä, on se ok ja nyt olen nuijnut sen pikkuisen kiusanhengen hengiltä - tai vähintäänkin niin syvään maanrakoon, etten usko sen sieltä enää nousevan.

Ihan siellä alkuarastuksen kynsissä törmäsin kuvaan etsyssä, joka pysäytti. Miten voi olla näin ihanat kutsut? Väriä myöten tämä oli sellainen, että henki vain salpautui joksikin aikaa. Tahdon, tahdon, tahdon! Art noveau -tyyli ja sudenkorennot. Voiko olla parempaa yhdistelmää?