Sormus kiertyy asian ytimeen

Siivosin koneen kuvatiedostoja ja törmäsin kuvakaappaukseen Au-Holmbergin sormuksesta, jonka muistaakseni Häät-lehti oli jakanut. Tätä piilottelin arkana ja nolona jo meidän ensimmäisen vuosipäivän tienoilla. Siihen asti olin ollut täysin sitä mieltä, että noup, mitään häitä ei enää tule ja siinä se. Sitten tämä tuli instassa vastaan ja pari kertaa piti pidättää henkeä, kun sormus oli niin kaunis. Tallensin sen melkein häpeillen ja kävin kurkkimassa sitä aina silloin tällöin, melkein salassa.

Jyrkille kerroin asiasta vasta reilua kuukautta myöhemmin ajatusteni saaneen vähän uutta käännettä. Ehkä naimisiin meno olisikin ihan ok. Kumma, miten näinkin isoja asioita ymmärtää vasta, kun jotain konkreettista tulee vastaan, joka pistää ajattelemaan asiaa monelta kantilta. Herra oli hieman kummissaan, miksi olin niin säikkynä ja nolona koko homman suhteen. Syytän sitä toisen kerran avioitumisen epävarmuutta, joka ihan tosissaan pääsi tuolloin vauhtiin. Onneksi se alkaa olla valtaosin selätettyä tällä kohtaa.

Vaikka oma sormuslöytöni olikin jotain aivan muuta kuin olin ajatellut, kuvasiivouksessa löytyi tämä toinenkin kuva. Laatu ei päätä huimaa, enkä pääse siitä ottamaan uutta, parempaa kuvaa, sillä se on edelleen Jyrkin huomassa, odottamassa sitä oikeaa hetkeä, mutta kyllä tästäkin jonkinlaisen hahmon saa. Olin tuon AU-Holmbergin inspiskuvan ehtinyt unohtaa jo kokonaan ja nyt kun vilkaisin tätä oman sormuksen kuvaa, niin ei ihan hirveän paljon ole mennyt sivuun idea. Kapea, valkokultainen sormus, jossa on yksi isompi pyöreästi istutettu kivi. Erilaisethan ne ovat, mutta silti ydinajatus on hyvin samanlainen. Aika hauska yhteensattuma!

Jos hyppäät lukumatkaan vasta nyt, täältä voi lukea yllättävästä kohtaamisesta THE sormuksen kanssa.