Häähömpötyksiä huutokaupoilta

Jyrki on huutokauppaveteraani jo vuosien takaa, ja on käynyt napsimassa taidetta parempaan talteen. Nyt minut saatiin houkuteltua mukaan katsomaan kaupattavien tavaroiden näyttöä, ja jopa ihan huutokauppatilaisuuteen mukaan. Herra taisi saada vuosisadan naurut katsellessaan silmien pyörittelyä ja aivonyrjähtelyjä siinä päivän mittaan. Miksi minä en ole käynyt näissä aiemmin?

Aivan mielettömän ihania tavaroita ja rompetta kaikkeen mahdolliseen tarpeeseen ja tarpeettomaan. Tunnustan olevani materialisti, joka kerää ympärilleen kauniita ja ihania asioita, joten sain hetken pomppia Liisana ihmemaassa. Tajusin, että tätä kautta voisi saada aika huikeat hääkoristelut ja -kattaukset aikaiseksi.

Sain saaliksi kristallia. Omnomnom! (Tosin nämä menevät töihin, mutta eiköhän kohta tätä laatua ole kotonakin!)

Panostamalla parista kympistä vähän yli viidenkympin voi huutaa itselleen monta laatikkoa sekalaisia laseja, maljakoita, kuparipannuja- ja kakkuvuokia, no, kaikenlaista ihanaa vanhaa roinaa. Olen aina ollut hurjan tykästynyt kahviloihin, jossa on boheemisti tarjoiltu teet ja kaffet keskenään eriparisista kupeista ja kakut on lapioitu vielä siitäkin erinäköisimmiltä lautasilta.

Ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun pää alkoi raksuttamaan josko näistä saisi meidännäköiset hääjutut. Olen joskus kuvaillut omaa elämäänikin, että se on kasattu vähän epämääräisistä aineksista: löydetystä, haalitusta, saadusta ja dyykatusta kamppeesta. Se on vähän rikki, kolhuillakin, mutta silti äärimmäisen rakas, enkä vaihtaisi siitä mitään pois. Sen lisäksi ollaan vielä armottoman läävägeenisiä. Diagnoosissa lukee: sotkee, vaikkei tahdo. Sekalaisen seurakunnan hääsomistukset ihan tosissaan voisivat olla ihan just meidän juttu!

Miten homma sitten toimii?

Vaikka huutiksien katalogit tulevat jo hyvissä ajoin nettiin, niiden perusteella ei vielä kannata huutaa yhtään mitään, vaan mennä näyttöpäivinä itse paikan päälle nuuskimaan ja penkomaan erityisesti juurikin halpojen huutojen roinalaatikot. Kun sopivat on sitten löytyneet, tarjouksen voi laittaa netin kautta ja rukoilla onnetarta, tuuria ja mitä lie, että tarjottu hinta osuisi omalle kohdalle.

Vintagesilinteri, hansikkaat ja taskuliina. Aaaa, ihana!

Aion tästä lähtien kyllä hilata persukseni puutumaan sinne paikanpäälle useammaksi tunniksi, koska sitä varten voi saada sen hinkumansa romppeen oikeasti halvemmalla - eikä myöskään harmita, jos joku toinen nappaa suunnitellun tavaran vaikka vitosen isommalla hinnalla, kun siihen pääsee itse lyömään kapulaa rattaisiin ja tarpeen - ja tahtotilan mukaan voi vähän venyttää budjettiaankin.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että paikanpäällä pitää rekisteröityä huutajaksi, joten nenää kaivellessaan tai tukkaa suoriessa ei voi vahingossa päätyä überkalliin taidelasin hämmentyneeksi ostajaksi, vaan huudot tehdään omaa tunnusta nostellen. Toinen tärkeä juttu on se, että oman huudon päälle tulee vielä kamarin osuus, 20%. Selkokielellä siis satasen aarteesta maksat vielä 20 eukkaa päälle. Kun sen pitää mielessä, kaikki menee kuin rasvattuna.

Miten olisi sulhaselle oma kävelykeppi? Vaikka citykani-teemalla? :D

Tein paikanpäällä mielenkiinnosta vähän listaa, mitä kaikkea häihin sopivaa huutokaupoilta voisi löytyä ja mihin niitä voisi käyttää.

- Banaanilaatikollinen vanhoja pitsireunaisia lakanoita, pöytäliinoja, kaitaliinoja ja pitsisiä lasinalusia kustantaa keskimäärin 25- 50 euroon. Hei hei, Ikean Knoppa-lakanat. Jos mahdollisuus on vanhanajan kunnolliseen puuvillaan, niin aina mieluummin laitan sellaiset pöytään. Samalla voi pöydän päässä sitten ihastella vanhoja nimikointeja ja nyplättyjä pitsejä. Samoin jos haluaa lippuviirejä tehdä, materiaalit löytyvät hullun halvalla kilohinnalla.

-Kuparipannut, -kattilat, -kakkumuotit ja muut tarvekalut. Ruusukulta on nyt kuuminta hottia, mutta en ole ollut oikein koskaan kultaihminen. Sen sijaan kupari ja pronssi ovat olleet aina lähellä sydäntä ja sellainen oikein kunnolla patinoitunut kupariastia on ihan järjettömän kaunis! Ne ovat jo esineinä ihan älyttömän hienoja, mutta vielä juhlavamman niistä saisi työntämällä vaikka pannun pohjalle palan oasis-sientä ja tökkimällä siihen sopivat kukat. Voila! Näiden huutohinnat näyttäisivät asettuvan 20-80 euroon laatikolta.

Nämä missasin,kun huomio harhautui (50€). Ihaniin purkkeihin olisin pistänyt teetä. Yhyy

Sekalainen lasitavara viinilaseista kristalleihin. Muutamalla kympillä saa helposti huudettua itselleen kolmekin isoa laatikkoa randomia lasitavaraa. Olen katsellut, että aika kivan somistuksen saisi myös kääntämällä viinilasin nurinniskoin ja asettelemalla tuikun jalan päälle. Eihän tällaiseen oikein raaskisi omia hyviä lasejaan käyttää, joten tässä tuo sekalaisuus olisi vain hyvä juttu.

- Monen himoamia peltisiä ja sinkkisiä soikkoja, maitotonkkia löytyi monen monesta lodjusta. Samoin todella sööttejä vanhoja peltipurkkeja. Jälleen, näistäkin saisi kivoja asetelmia pöytien koristeeksi. Vaikkapa sen kuparipannun viekkuun.

Meriteemaisiin häihin lasiset verkonpainot?

- Maalaisromanttiset teemailijat ainakin löytäsivät aivan huippujuttuja tätä kautta. Vanhat kahvimyllyt voisivat olla aika suloinen kahvipöydän lomassa.

- Aiemmin fiilisteltiin kahvipöydän rinnalle myös kattavampaa teetarjoilua ja jäin haaveilemaan teebuffasta. Voi rähmä, tuolta saisi oikeasti monta samovaariakin ihan pilkkahinnalla. Pitäisiköhän tämä oikeasti toteuttaa?

- Maljakot. Niistä kaikilla tuntuu olevan pula, ja minua ei oikeasti yhtään innosta se valtaosan suosiman Ikean valikoima. Olenkin krumeluurisen vanhan roinan ystävä, mutta jälleen muutaman kympin panostuksella saisi tosi näyttävää settiä, joka poikkeaisi joka toisen kaverin hääeleganssista.