Sulhasen vintage-sormus koon muokkaukseen

Love Me Do -messujen yhteydessä saatiin myös Jyrkin tuleva vihkari työn alle. Olimme saaneet sekä herran isoisän, että -äidin sormukset ja tämän lisäksi vielä oman vaarini sormus. Jyrki ei ole koskaan ollut koruista innostunut, joten jo rinkulan tunteeseen totuttautuminen on vaatinut oman veronsa. Aluksi kultapyörylä oli unohtua sinne, tänne ja tuonne. Kerran se on kaivettu jo kaatopaikkakuormaan menevistä roskasäkeistä, useamman kerran haettu pillit vinkuen pitkin taloa, mihin se tällä kertaa on unohtunut. Jännä juttu kyllä, itsehän en ota sormusta pois kuin suurinpiirtein käpäliä rasvatessa, joten tämä ajatus on tuntunut aika erikoiselta.

Tällä aiemmin mainitulla isoäidillä on kyllä ollut aika mahtava, suurtalon emännän räpylä, sillä lähes 25 kokoinen sormus menee Jyrkille ihan mainiosti. Varsinainen matroona! :D Tällä on siis harjoiteltu sormuksen pitämistä, mutta se ei tule olemaan se varsinainen vihkikapine. Vähän leveämpi isoisän sormus, joka on muuten Jyrkin mieleen, on vähän turhan kapoinen. Niinpä yhdistetään ukkien vanhat sormukset ja kultaseppä Sanni Lehtinen muokkaa niistä oikean kokoisen, muotoisen ja levyisen tämän sukupolven käyttöön. Myös kullan vähän ruusuisempi sävy oli herran mieleen. Ihana huomata, että näissäkin jutuissa on miehille tärkeitä asioita. Värillä on väliä!

Tarkan ammattimaiset mittapiirrokset, vintagesormus ja Muumi-lakanat!

Jokseenkin huvittavaa, että näitä sormuskeskusteluja käytiin siis pyjamissa, villasukat tassuissa ja höyryävät teekupit nenien alla - kun itse kultaseppä ei saa vielä aikaiseksi nousta edes punkasta! Tutustuin Sanniin joskus vuosia aiemmin Tampereen häämessuilla ja ystävystyimme aika nopeasti sen jälkeen. Nyt kultaseppä käyttää meidän talon hotellipalveluita käydessään etelän messuilla ja samalla saadaan yhdistettyä hyöty ja huvi. Siinäkin on jotenkin ihanaa, että sormuksen työstää tärkeä ihminen, joka tuo oman henkilökohtaisen kosketuksensa meidän häihin!