No niin, Hengitä. Kyllä se siitä, kyllä se ihan oikeasti siitä. (Mutta ei se siitä siltikään...)
Täydellinen hää- ja vihkipaikka (tm) menetettiin nyt sitten. Pettymys, paha mieli on ihan järjetön ja on vieläkin vaikea asennoitua, ettei mennäkään siellä naimisiin. Vuoristorataihmisenä kiukuttelin kotona melkein itkupotkuraivareilla, että perutaanko saman tien koko häät. Jyrki, maailman tyynin, kärsivällisin ja rauhallisin tyyppi, katseli tätä ketutuksen purkamistani jonkin aikaa ja istutti sitten alas rauhoittumaan. Teellä saattoi olla myös osaa asiaan.
Uunisaarella vaihtui nyt sitten omistaja, ja sen myötä homma meni puihin. Täytyy kyllä sen verran antaa siimaa, että henkilökunnan asenne on ollut hyvä. Meille tarjottiin Uunisaaresta tallia tai kabinettia korvaavaksi paikaksi, mutta uusi omistaja oli ehtinyt nostaa hinnat niin koviksi, että laskutoimitusten jälkeen hinta olisi ylittänyt koko arvioidun budjetin. Aiemmin tilavuokraa ei olisi ollut, jos 40 henkeä ruokailee (juuri se meidän maaginen vierasraja), mutta nyt henkilömäärää oli nostettu 60 henkeen, ja sen alle jäävät saavat pulittaa tonnin tilavuokraa.
Ai kun kiva!
Ruokien hinnat olivat pysyneet kohtuullisen samoissa hinnoissa, mutta itse menuehdotukset olivat supistuneet aika tavalla, viinit taas olivat pompanneet hintapilviin. Aiemmin pöytäliinat yms. kuuluivat hintoihin mukaan, nyt nekin olivat saaneet kappalehinnat.
Eikun ettepäin!
Vuodatin tuskaani naamakirjan hääryhmän puolelle ja tällä kertaa sain olla itse sen suunnattoman ystävällisyyden, myötätunnon ja avuliaisuuden kohteena. Aivan mielettömästi sateli paikkaehdotuksia, moni niistä täysin tuntemattomia. Kiitos ihanat, tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin päästäkseni takaisin jaloilleni. Lisää teetä, nessulla kyyneleet poskilta, härkää sarvista ja kohti uusia pettymyksiä!
Luulen, että tuo valittu hääpäivä on sen verran suosittu, ettei taida olla ihan helppoa löytää sopivaa juhlatilaa vapaana, että saadaan kohta varmaan valita ihan uusi vihkiaika. Päivämäärällä ei ole meille suurta merkitystä, kunhan sopiva paikka vain löytyisi. Sen jälkeen saadaan toisemme, vaikka kalenterissa ei olisi hauskaa muistisääntöä hääpäivän pinttämiseksi mieleen.
Jyrkiä korpesi aivan huolella vihkiseremoniaan ajateltujen rantakallioiden menetys, joten nyt yritetään etsiä meren rannalla/saaressa olevaa paikka, joka olisi aika valmis paketti. Tarkoitin nyt siis sitä, että olisi tilan puolesta kaunis, eikä sitä tarvitsisi ihan kovin paljon koristaa. Mielellään ei juuri yhtään. Kalliot ja luodot ovat plussaa, mutta ei niitä kaikkialta löydy.
DIY -juhlapaikka on myös aika nou nou. Blogin alkumetreillä manasin sitä, että pelkään itseäni ja omaa käytöstäni jos joutuu kovasti itse järjestelemään ja tekemään. Olen ekalla kiekalla ollut omaksi häpeäkseni vähän turhan bridezilla (parantuminenhan alkaa tosiasioiden tunnustamisesta, eikö. eikö?) ja helmasyntini on se, että stressaan järkkäilyistä todella paljon ja herkästi unohdan nauttia itse juhlista, kun hermoilen sitä viihtyvätkö kaikki varmasti. Yritän siis helpottaa omaa lähipiiriäni ja erityisesti Jyrkiä kun saan kaiken mahdollisen pois omista käsistä. En halua olla ihmisperse. En. En suostu!
Saaristosta kotoisin olevana herra ei myöskään lämpene saaristolaismenuille sitten yhtään. Tiedätkö, siellä kun on tapana pistää se sama pitopöytä kesät talvet, juhannuksesta jouluun, häistä hautajaisiin. Sitä kun on suuren osan ikäänsä popsinut, niin ei oikein enää uppoa. Sulhasen puolelta tulee suurikokoinen ja irvistelevä ei kaikenmaailman silleille, silakoille ja sen sellaisille. Jos saisi jotain thaikkuruoan suuntaan viittaavaa, olisimme kummatkin onnellisia pieniä otuksia.
Nyt on sitten aika heittää verkot vesille tarjouspyyntöjen ja kyselyjen muodossa. Monta paikkaa on saatu selville, mutta jos sinulle tulee jotain näiden speksien mukaista tai sitä sivuavaa mieleen, ehdota! Siitä olisi hurjan iso apu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!