Save the Date - häämessujen tärpit

Syksyn ensimmäiset messut ovat melkein ovella! Olen innoissani niistä useammastakin syystä. Allekirjoittanut on paikalla sekä näytteilleasettajana, että nyt katsastamassa, mitä omiin juhliin voisi keksiä ja löytää. Minut voi löytää pääasiassa Fitting Roomin kiskalta, ja sitten kumpanakin päivänä pidämme Ateljee Tuhkimotarinan Heidin kanssa hääpukuklinikkaa. Toisin sanoen meiltä voi tulla kyselemään neuvoja siitä, millainen hääpuku juuri omalle kropalle ja omaan tyyliin sopisi. Tule moikkaamaan!

En kuitenkaan sen kummemmin uppoa duunikuvioihin, sitä varten on työblogi. Aloin jo viime vuonna siirtämään laseihini toiset linssit messujen ajaksi. Ne kuuluisat "sillä silmällä" -viritteet siis, ja aloin saamaan messuista ihan hurjasti enemmän irti. Tykkäsin viime vuoden messuista ihan hirveästi ja näillä olikin melkein minua ajatellen paras kattaus ja valikoima, mitä olen muualta löytänyt.

Kävin läpi Save The Daten näytteilleasettajalistaa ja poimin sieltä muutamia juttuja, jotka ovat ainakin minulle ihan must ja joihin suosittelen ehdottomasti tutustumaan.

Sormukset ovat mielestäni ihan rehellisesti messujen paras anti. Vuosia mietin, mitä ihmettä messuista oikein saa kävijänä irti, kun vielä siinä vaiheessa itselle kaikki oli umpisokeroitua huttua, joka tökki urakalla. Olen tainnut sanoa jopa ääneenkin, etten maksaisi messulipusta, jos olisin itse morsian, kun en saisi näistä mitään irti. Hoksasin pari vuotta sitten, ettei homma menekään aivan niin. (Olipas se vaikea kirjoittaa. Koskaanhan ei ole väärässä oltu, ei.) Kultasepillä on suuret valikoimat parhaita rinkuloitaan.

Parhaat kultasepät

Save The Datessa kannattaa käydä vierailemassa Kultaseppä Sanni Lehtisen luona ihastelemassa aitoja filigraanisormuksia (kuin jalometallista pitsiä, aaah!) ja Papajan luona. Papaja eli tuttavallisemmin Pyryn ja Annelin paja on kahden ihan huipputaitavan ja lahjakkaan kultasepän paja - enkä voi olla ilahtumatta, kun nimi kätkee jotain näin herttaista taakseen. Ei ole siis mistään hedelmistä tässä kyse. :D Käykää ilman muuta tsekkaamassa, mitä Sannilla, Pyryllä ja Annelilla on tarjota!

Sormus Kultaseppä Sanni Lehtinen

Asusteet tyylin mukaan

Valkoisella Kreivittärellä puolestaan on tarjota jotain sellaista, mitä en ole missään muualla nähnyt: hääsilintereitä ja aivan älyttömän makeita taskunauriita. Ovat vielä todella hienosti steampunk-tyylisiä, joten sormia syyhyttää. Saisinkohan Jyrkin innostumaan näistä? Lierihattumiestä tuskin saa vaihtamaan silinteriin, mutta taskukello! Lisäksi Kreivittären ateljeella Johanna Pohjanmies valmistaa omaa mittatilausmallistoaan, joka on myös mukavasti genresävytettyä tummemmilla pohjavirtauksilla. Tykkään!

Valkoisen kreivittären ihanuus. Kuva Oscar Lindell

Kukilla koreaksi

Kukat ovat monelle se häälookin viimeinen silaus. Itse vielä pähkäilen haluanko edes kimppua, mutta jossain muodossa niitä olisi kiva olla. Siksipä ajattelin marssia kysymään vaihtoehtoja kukkavelholta nimeltä Minna Penttala. Minnan esteettisyyden ja värientaju on omaa luokkaansa, ja tuntuu, että taidan olla jokamessuilla roikkumassa floristin tunikan helmassa kyselemässä tyhmiä. Viimeksi ainakin opin, mitä kaikkia kukkia saa tumman violetin väreissä, ja ettei kaikki pähkäilemäni laadut kestäkään koko päivää jos ne tökkäisee kampauksen sekaan.

Ruusutarhan ikikukat ihanissa sävyissä

Vähän toisenlaista kukkamaailmaa edustaa sitten Ruusutarha, sillä nämä kukat eivät kuihdu. Ruusutarhalla nimittäin tehdään kestokimppuja erikoispaperista. Tarkemmin voit lukea niistä työblogin puolelta, kun kiinnostuin näistä jo paljon aiemmin. Nyt pääsen sitten livenä hypistelemään aivan aidon näköisiä terälehtiä ja fiilistelemään olisiko tässä minun juttuni.

Parkettien partaveitseksi?

Mistä tuokin sanonta on oikein tullut? Mitä se edes tarkoittaa? Ääh, suomenkieli on täynnä niin outoja ilmauksia. Helpommalla olisi päässyt, jos ei olisi tarrautunut sanoihin ja kohottanut kulmiaan. Yritin siis sanoa, että olisi kiva tanssia häätanssi ilman jaloille astumista, kompurointia tai paikallaan huojumista. Kun kaksi ihmistä tanssii hyvin yhteen, se on niin kaunista, että voisi katsella sitä pidemmänkin aikaa.

Kävin elokuussa menettämässä humppaneitsyyden Backaksen tilan latotansseissa, kun intohimoinen työkaverini raahasi meiltä ateljeelta koko duuniporukan tutustuman lavatanssien saloihin. Alun epäluulosta ja ennakkoluuloista huolimatta olikin tosi kivaa, ja voi olla, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi. Vaikka jenkan ja humpan askeleet kaivautuivat jostain alakoulun opetuksista, jostain selkäytimen piiloista (Oikeasti. Häh? Kuka olisi voinut uskoa, että osaankin jenkata? Mitä ihmettä? Taiteilija on itsekin hyvin, hyvin hämmentynyt.), valssia olisi syytä treenata ihan kunnolla.

Jyrki ilmaisi jo aiemmin, että häätanssi olisi kiva vetää - juuri kun olin jo toivonut, että sen voisi hääperinteistä jättää kokonaan sivuun. No nyt se pahuksen valssi on sitten opeteltava. Jos mies toivoo jotain häiden suhteen - mikä ei ole kovin paljon tai yleistä - niin tässä kohtaa on joustettava. Voi perjantai. Onko pakko jos ei halua?

Uhkaan livetä jo pahasti sivupoluille, mutta piti siis sanomani, että täytynee väkisinkin katsastaa Suvitanssin tanssinopetuksen tarjonnat. Jos valssataan, niin sitten valssataan kunnolla. Vaikka pitäisi ottaa oppitunteja, mutta heilumaan tai pelkästään pyörimään en ala. Krääh.

Häävalat kuntoon

Olen viime aikoina alkanut lämmetä itse kirjoitetuille häävaloille ja kun selvisi Save The Datessa olevan työpaja asiaan, hymy levisi korvasta korvaan. Varsinkin, kun sitä on ohjaamassa iki-ihana Alma Sipilä, jonka musiikista avauduin jo aiemmin. Almallahan on psykologitausta, ja jotenkin hänellä on niin tarkka, herkkä ja osuva silmä, etten voisi keksiä tähän parempaa tyyppiä. Tänne, ehdottomasti tänne!

Öh, pitäisikö sitä jossain tässä välissä ehtiä tekemään töitäkin? Onneksi on kaksipäiväiset messut! Mikä sinua kiinnostaa messuissa eniten?