Yleensä one se kurja ja tylsä tyyppi, johon ketjut katkeavat, mutta yritän kovasti parantaa tapani. Tämä toi niin paljon iloa ja hymyä arkisen aherruksen sekaan, että täytyy ilman muuta pistää palkinnot kiertämään. Säännöt ovat hyvin simppelit:
- Vastaa annettuihin 11 kysymykseen
- Linkkaa kiitoksesi sinut palkinneeseen blogiin
- Mieti omat 11 kysymystäsi
- Laita hyvä mieli kiertämään ja haasta seuraavat 11 blogia mukaan
Miehensä vaimo kyseli seuraavia:
1. Onko häillänne teemaa jos on niin mikä se on?
Iiks, kauhean vaikea kysymys. Tämä on minulle vielä täysin jäsentymätön, vaikka ajatukset alkavatkin kieppua hitaasti, mutta varmasti samaan suuntaan. Luulen, että jonkinlainen satumaailma kohtaa sarjakuvamaailman höystettynä mahtipontisella elokuvamusiikilla tulee olemaan aika vankka suuntamittari.
2. Kuinka päädyit valitsemaan häidenne värit?
Tylsä minä, voisin melkein osoitella sormella edellistä kysymystä. En tiedä vielä, en oikeasti tiedä. Tavallaan tällä ei ole minulle niin kovasti merkitystä, mutta ehkä sekin selvinee ajan mittaan. Violetti, ja vihreän sävyt voisivat olla mieleisiä.
3. Tahdotko mielummin perinteitä vai jotain muuta?
Perinteitä haluan pitää yllä ihan muissa jutuissa ja perinteiset häät on niiiiiiin nähty ja jonkun toisen heiniä. Ennemmin haluan jotain muuta, jotain aivan omaa, yhteisesti merkityksellistä ja rikkoa vanhoja kaavoja. Kirkkohäitä en enää halua, enkä isoja sukujuhlia leikkeineen.
4. Miten sinua kosittiin vai kositko sinä?
Ehhehheee. Tämähän on myös vielä ihan auki. Ensimmäisellä kierroksella kuvittelin saavani karkauspäivän tekosyyllä uudet mekkokankaat - eikö se ole ihan oikeutettu porsaanreikä työkseen ompelevalle ihmiselle? Toisin kävi ja päädyin naimisiin. Tällä kertaa jännitys pitää vielä otteessaan. Olen ilmoittanut, että minä en halua tehdä aloitetta, enkä tahtoisi sen olevan vain yhteinen päätöskään. Herra ilmoitti, että hän tekee sen sitten parhaaksi katsomallaan tavalla, parhaaksi katsotulla ajalla. Sitä odotellessa!
5. Mitä häiden jälkeen, valtaako/valtasiko tyhjyys?
Ei ekalla kerroksella tullut sitä, enkä usko nytkään niin tapahtuvan. Elän ja teen häitä käytännössä katsoen työkseni, niin sitä samaa jatketaan edelleen. En ole ihminen, joka jaksaa viilata pieniä yksityiskohtia (enää) loputtomiin, miettiä värejä ja koristeluita ja täyttää häiden järjestelyllä koko elämäänsä. Eiköhän elämä jatku ihan kuten nytkin.
6. Muuttaisitko jotain puolisossasi jos voisit?
Kääk! En missään nimessä! Täydellistä ihmistä ei ole tehtykään ja kaikki käyvät joskus ja väliin toistensa hermoille omilla maneereillaan. Mutta jos jotakin menisi muuttamaan, kyseessä ei olisi enää se sama ihminen, johon olen rakastunut.
7. Kuinka tapasit puolisosi?
Pitkä tarina, mutta lyhyeksi tiivistettynä sarjakuvafestareilla törmäsimme yllättäen, odottamatta ja asiat lähtivät lumipallona eteenpäin. Vähän luulen, että taidan kirjoittaa tästä myöhemmin pidemmänkin jutun, koska kohtaamiseen liittyi hurjan monta epätodennäköistä seikkaa, jotka jaksavat edelleenkin hämmästyttää.
8. Uskotko rakkauteen esisilmäyksellä?
Uskon ihastumiseen ensisilmäyksellä, mutta en rakkauteen. Se vaatii muutakin kuin ulkokuoren ihastelua, mutta pikarakastumisiin kyllä uskon. Ihminen vain voi tuntua siltä, kuin olisi aina tunnettu, ja johon voi heti luottaa ja uskoa. Vaikka satuihminen olenkin, niin silti ensisilmäyksen rakastumiset vähän epäilyttävät.
9. Pahin hääpainajaisesi?
Se on jo toteutunut. Parasta kakkoskierroksessa ehkä on se, että voi oikeasti ottaa aika lunkisti, kun tietää jo, mitä on tulossa ja miten. Ensimmäisellä kerralla iski jokavuotinen flunssakauden kaveri nimeltä nenärutto, joka myös yskänrokkonakin tunnetaan. Meikillä rupisen nassun sai aika hyvin piiloon, mutta ahdistus oli silloin aika kamala.
10. Paras vinkkisi hääjärjestelyihin?
Ottaa relasti, aloittaa järjestelyt ajoissa ja miettiä tarkkaan, mitä haluaa. Kaiken ei tarvitse olla aivan viimeisen päälle, vain niiden asioiden, joilla on henkilökohtaisesti merkitystä. Jos puku on se suurin juttu, panosta siihen. Jos se on taas sormus, kuvat, hääpaikka tai bändi, panosta niihin. Häät voi järjestää hyvinkin pienellä setelitukulla ja silti ne ovat yhtä hienot ja näyttävät kuin isommankin budjetin juhlat. Ei ole mitään tarvetta upottaa tonneja vaikkapa hullun hienoon buffet-illalliseen, jos se ei kummallekaan ole merkityksellistä. Jos taas hodarivaunu tuntuu kivemmalta, niin ottaa sitten sen ja panostaa vaikka sitten isompiin kiviin sormuksissa.
11. Näkyykö ammattinne häissänne?
Aivan varmasti. Hääpukuihin erikoistuneena pukusuunnittelijana minulle puku on ensiarvoisen tärkeä ja sen tulen teettämään toisella suunnittelijalla. Jyrkin kuvittajan kädenjälkeä luultavimmin tullaan näkemään jossain muodossa. Ainakin kutsut voisivat olla sellainen kohde. Kummallakin on hyvin vahva esteettinen silmä - sen tuli tänäänkin kaupoilla huomattua, kun kumpikin yökki rumasti painetuille lakanoille. Sinne jäivät, vaikka mainos houkuttikin. Varmasti juuri painojutut on sellaisia, missä ollaan erityisen tarkkoja. Kummallakin naama nykii heti, jos asiat eivät ole visuaalisesti kunnossa.
Heidi taas halusi tietää seuraavia juttuja:
1. Mikä jännittää hääpäivässä eniten?
Ollaan vielä niin kaukana siitä pisteestä, etten osaa tarkemmin sanoa. Toivon ainakin, etten ole ihan kauhean ahdistunut järjestelyistä ja sitä kautta aiheuta lähimmille turhautusta ja stressiä. Olen sellainen järjestelyahdistuja ja vedän kauheaa kierrosta siitä viihtyvätkö kaikki ja onko kaikki ok. Siksi en yleensä halua järjestää itse mitään, etten olisi niin kamala ihmisperse saman katon alla asuville.
2. Voitko 100% sanoa että olet tyytyväinen elettyyn elämääsi?
Voiko kukaan sanoa niin? Vaikeuksia, suuria suruja ja menetyksiä on ollut niin paljon, että niistä olisin mielellään antanut edes osan pois, mutta ilman niitä en osaisi kenties arvostaa sitä, mitä minulla on tässä määrin. Niin monen perheenjäsenen menettäminen saa olon hitusen katkeraksi, mutta en halua jäädä siihen roikkumaan ja kiinni. Muutama hetki kaduttaa, kun jotain on jäänyt tekemättä, mutta pääosin olen tyytyväinen elettyyn eloon. Yritän muutenkin ottaa aina hyvistä hetkistä kiinni, fiilistellä ja nauttia niistä. Onnellisuus kun mielestäni tulee omasta itsestä ja siitä, miten elämään suhtautuu. Kukaan ei kanna sitä sitä sinulle kotiin, onnellisuus ja hyvä elämä luodaan itse.
3. Kissa vai koira?
Duh. Koira. Mielellään australianpaimenkoira. Jos vielä tarkennetaan, niin tricolor. (Saa koputtaa pentua ovelle tuodessaan, ovikello on edelleen rikki. vink vink!)
4. Mikä on brauurisi keittiössä?
Paprika-pepperoni-sipuli-pasta. Olen oppinut luovimaan jääkaapin pahentuvien kamojen keskellä siten, että välillä niistä kasaantuu jotain oikeasti todella hyvää. Heittäydyn tavattoman epäsuomalaiseksi ja taputan itseäni tällä kohtaa olalle. On mennyt hurjan monta vuotta hukkaan, kun en ole keittiöön juuri uskaltautunut ja nyt olen kokenut saavani niskalenkin kokkikammoilusta. Osaanhan minä!
5. Osallistuisitko tosi tv-ohjelmaan? Jos niin mihin?
Tätä olen muuten tosi paljon pyöritellyt mielessä. Yleensä jäädyn kun otetaan videokuvaa, joten en varmaan olisi kovin luonteva kameran edessä. Se voisi kyllä olla ihan hyväkin asia. En osaa juurikaan sensuroida puheitani ja osaan olla ihan järjettömän pöljä suustani.
6. Hölmöilitkö nuorena? Kadutko?
Tietenkin, eikö se kuulu siihen olotilaan, mitä nuoruudeksi kutsutaan? :D En kadu, se kaikki on ollut yhtä suurta elämänkoulua ja kokemusten saamista. Olen ollut vähän turhankin kiltti tyttö, joskus olisi voinut revitellä enemmänkin. Sitä paitsi pidän itseäni edelleen ihan penskana, ulkokuori vaan vähän rapistuu.
7. Jos saisit valita minkä tahansa auton maailmassa, minkä ottaisit?
Olen ihan kauhean huono automerkkien ja niiden ominaisuuksien suhteen. Toyota on ollut ihan ikuisuuden alla ja voi olla, että minusta on tullut kumitossunkin kohdalla tottumuksen orja. Haluaisin luotettavan, varman ja vähäruokaisen kulkupelin, johon mahtuisi niin koira kuin messukamatkin. Sopivankokoinen farkku voisi olla kovin bueno. (Hei, tervetuloa keski-ikäisyyteen.)
8. Jos saisit 20000€ lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, minkä kohteen valitsisit?
Valitsisin kaksi suuntaa. Vanhusten kuntoutukseen ja virkistykseen ja toiseksi syöpätutkimuksen tukemiseen. Olen nähnyt, miten ankeissa ja virikkeettömissä oloissa vanhat ihmiset ovat olleet ja eläneet, ja minusta he ansaitsisivat enemmän elämän viimeisille vuosille. Vanhat ihmiset ovat minusta ihania. Olen aina rakastanut kuunnella muisteluita, sitä elettyä elämää, elämänkokemuksia ja -viisautta. Sisareni puolestaan kuoli hiljan syöpään, ja toivon, että se kauhea tauti saataisiin joskus nitistettyä.
9. Kumman valitsisit: hyväpalkkaisen, mutta ikävän työn vai huonopalkkaisen, ihanan työn?
Onko tämä kompa? Olen jälkimmäisessä ihan omasta halustani. Vaateala on heikosti palkattua, yrittäjyys tuo sen lisäksi omat haasteensa, mutta silti rakastan duuniani yli kaiken enkä tahtoisi tehdä mitään muuta. En silti koe, että olisin joutunut luopumaan tai menettämään jotain oleellista elämästäni. Joskus tein ihan hyväpalkkaista duunia sisäänostajana, mutta vihasin sitä kuollakseni. Mieluummin vähän rahaa ja onnellinen kuin toisinpäin.
10. Mieleisin vapaa-ajan aktiviteettisi?
Mieli tekisi sanoa nukkuminen, mutta se ei ole aivan totuudenmukaista. Olen kotikissa, minusta on ihanaa olla kotona, kääriytyä huopaan hyvän kirjan, sarjakuvan tai hyvän leffan kanssa, kuunnella tulen rätinää kaakeliuunin luukkujen takaa ja välillä hörppiä teetä. Kesällä taas omalla pihalla istuskelu ja fiilistely viinilasin kanssa ja kynttilälyhtyjen valossa on ihan parasta. Näiden vastapainoksi sitten pitää väliin juosta konsertteja ja taidenäyttelyitä läpi. Kuulostan ihan kauhean keski-ikäiseltä taas, argh! Mutta parasta tässä on se, että se sitä voi tehdä yhdessä oman rakkaan kanssa. Yksin siitä katoaisi suurin osa hohdosta.
11. Mikä on suurin haaveesi?Lopuksi vielä Monsterimorsiamen tiedustelut.
Vaikeita, vaikeita kysymyksiä. Jos hääperspektiivistä katsoo, haaveilen siitä, että voisimme olla elämän loppuun asti yhdessä, vanheta ja harmaantua ja keskinäisen rakkauden tunne pysyisi yhtä voimakkaana ja elävänä. Eikä viikatemies enää vähentäisi niistä vähistä perheenjäsenistä yhtään vuosikausiin.
1. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla
Innostuva lapsenmielinen nörtti
2. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Ollaan omakotitaloasujia omassa lapsuudenkodissani ja minulla olisi enemmän aikaa kodille ja pihanlaittamiselle. Kotona olisi koiruus ja joku kävisi siivoamassa täällä viikottain, kun siihen ei oikein itse kyetä tällä hetkellä. Duuniosaston kannalta tilanne olisi tarpeeksi vakaa, että voisi pitää oikeasti lomaa ja kenties saada siltä ajalta jopa palkkaakin. Arkisia toiveita, mutta elämä on myllertänyt niin hurjasti, että olisi ihanaa voida elää kohtuullisen tasaista ja turvallista elämää.
3. Mitä esinettä ilman et voisi elää?
Hiusnipsu. Yritän opetella kovasti olemaan hiukset auki, mutta se on ihan hirveän hankalaa! Kutrit ovat koko ajan suussa, nenässä tai silmien edessä, niska hikoaa ja yyyyh. Jollei hiusnipsu ole päässä, se kulkee vähintään laukussa välttämättä seuraavaa tukka-ahdistuskohtausta odottaen.
4. Mitä näet vasemmalla puolellasi?
Fiikuksen, pienen sarjapöydän, johon olen levitellyt kassakirjan, armottoman määrän kuitteja, laskimen ja tiliotteita. Tänään on luvassa kirjanpitoa. Meh.
5. Missä maissa olet käynyt?
Ruotsissa, Norjassa, Skotlannissa, Englannissa, Saksassa, Hollannissa, Virossa, Latviassa, Kreikassa, Portugalissa ja Maltalla.
6. Mitä rakkaus tarkoittaa?
Se on samaa aikaa hieno, elämää rikastuttava ja täyttävä tunne ja armoton vihollinen, josta on vaikea päästä irti. Rakkaus on ehdotonta. Voit rakastaa ihmistä, joka on sinua kohtaa täysin mulkvisti ja kohtelee sinua huonosti, mutta et vaan silti voi olla rakastamatta, vaikka tiedät sen järjettömäksi. Hyvällä puolella rakkaus tekee turvallisen, lämpimän ja onnellisen olon ihmisen kanssa, jonka kanssa sen voi jakaa. Miellän myös, että rakkautta on monenlaista; platonista rakkautta, ystävärakkautta, perheen sisäistä rakkautta ja romanttista rakkautta.
7. Onko sinulla harrastuksia? Mitä?
Viime aikoina aika moni näistä on jäänyt, mutta takavuosina tuli harrastettua historianelävöitystä Suomen keskiaikaseurassa, larpattua ja pelattua roolipelejä. Ensinmainitun parissa olen innostunut suunnattomasti kirjonnasta (paitsi ristipistot, hyi ja yök), kalligrafiasta ja keskiaikaisesta miniatyyrimaalaamisesta. Cosplay on myös iso osa elämää ja vaikka nyt aika ei ole enää riittänyt siihen kovin hyvin, niin pyrin ehtimään ainakin jokuseen coniin ja vetämään sopivan sarjakuvahahmon nahan niskaani. Osin tähän liittyen tuleekin katsottua hurjat määrät leffoja ja töllösarjoja - makustelen niin animea, historiallisia sarjoja, fantasiaa kuin scifiäkin.
Tavallisen tylsällä harrastuspuolella sitten on kirjat ja sarjakuvat. Kaksi bibliofiilia kun löi tavaransa yhteen, niin kodin seiniä peittää useita kymmeniä hyllymetrejä kirjoja ja sarjakuvia, kun kumpikin on niitä penskasta asti lukenut ja keräillyt. Herran myötävaikutuksesta olen alkanut innostumaan myös sarjakuvaoriginaaleista ja se on myös toinen juttu, joka peittää seinäpintoja.
Piirtämistä ja maalaamista on tullut tehtyä myös harmillisen vähän, mutta olen kunnostautunut ja testannut öljyvärituubien henkisen tilan ja totesin, että pitänee aloittaa taas tämäkin puoli. En ole koskaan ollut kovin liikunnallinen, mutta harrastin capoeiraa muutaman vuoden. Nyt uudella paikkakunnalla en oikein tiedä, mihin suuntaisi sen kanssa.
8. Mistä unelmoit?
Uudesta koiravauvasta. Vanha koissu meni keväällä niin huonoon kuntoon, että se jouduttiin päästämään paremmille juoksukentille. Koiranpuutostauti on ihan kamala ja nyt ikävä on alkanut hellittämään sen verran, että alkaa haaveilla uudesta perheenjäsenestä.
9. Lempivuodenaikasi? Miksi?
Syksy. En ole lämpimien kelien ihminen yhtään ja syksyisin kirpeät ja kuulaat aamut ovat kertakaikkisen parasta. Punertuvat ja kellastuvat lehdet ovat ihan äärimmäisen kauniita ja olen sen verran hullu, että nautin niistä sadepäivistäkin. Ainakin, jos silloin saa käpertyä kotona peiton alle.
10. Mitä kieliä haluaisit osata?
Opiskelin japania vuoden verran ja siitä jäi nälkä oppia sitä paremmin. Animea katsellessa tosin saa hyvää kielikylpyä, vaikka ei aktiivisesti kieltä ruokkisikaan. Ruotsia olisi kiva osata myös paremmin. Ymmärrän valtaosan, mutta en oikein osaa vastata samalla kielellä takaisin. Harmillista. Portugalikin kiehtoisi - se kun on capoeiran kieli.
11. Tavoitteesi elämälle?
Saada mahdollisimman paljon irti siitä. Onnellisuus on toki yksi asia, mutta jää yksinään vajavaiseksi. Elämään kuuluu niin ylä- kuin alamäetkin ja vaikeinakin hetkinä voi keskittyä siihen, että on elossa, tuntee ja hengittää, eikä vain muutu harmaaksi, mauttomaksi ja olemattomaksi. Haluan kokea mahdollisimman paljon, tehdä, kokeilla, yrittää, yllättyä ja tuntea. En halua olla sellainen, jolle päivät ovat toistensa ohi kulkevia hetkiä, samaa kaavaa toistavia itsestäänselvyyksiä. Elää niidenkin puolesta, joilla ei ole siihen enää mahdollisuutta.Samalla haluan myös antaa muille ihmisille sitä hyvää, jota olen itse saanut, kun omat voimat eivät ole riittäneet ja olen tarvinnut apua. Ei ole minulta pois, jos olen ystävällinen, huomioonottava ja kuunteleva. Joskus vain halaus riittää. Uskon vakaasti karmaan tällä kohtaa. Se hyvä, jonka annat muille, tulee vielä takaisin luoksesi.
1. Mikä sinulle on tärkeintä häiden järjestämisessä?
Minä puolestani taas haluaisin kuulla pohdintoja näistä asioista:
2. Millainen vihkiminen teille tulee? Kirkollinen, maistraatti, jotain muuta?
3. Minkävärinen hääpukusi tulee olemaan?
4. Huntu vai ei?
5. Näkyykö harrastukset jotenkin häiden ilmeessä?
6. Teettekö häihin jotain yllätyksellistä tai perinteistä poikkeavaa?
7. Meri vai järvet?
8. Mikä on hulluinta, mitä voisit kuvitella tekeväsi hääjuhlassa?
9. Paras Disney-prinssi? Perustele?
10. Nyt on karkausvuosi. Voisitko sinä kosia ja miten sen tekisit?
11. Mikäli tulisi rukkaset, millainen mekko(kangas) hyvitykseksi pitäisi hankkia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!