Joulun odotusta vähän erilaisissa merkeissä

Moi, tulen kaapista. Viime aikoina on ollut vaikea kirjoittaa kertomatta oikeastaan mitään, kun koko oma maailma on menossa ympäri. Olen saanut aika monelta kyselyjä, miksi meidän häät siirtyivät reilusti eteenpäin tulevaisuuteen. Liian paljon kaikkea ja niin hurjaa elämänmuutosta, että todettiin, että on parempi siirtää juhlia jonnekin tulevaisuuteen, kun niihin ihan oikeasti pääsee kunnolla keskittymään ja pää toimisi normaalisti.

Tänä jouluna ruokalista on surullisen pieneksi rajoitettua, kun en saa koskea juuri mihinkään aiempiin herkkuihin. Graavilohet, pateet ja mädit vaan viedään tylysti nenäni edestä pois. Yhyy!

Muutamalle ihmisille lörppäsin jo lokakuun Love Me Do:n bloggarimiitissä miksi näin, mutta viimeistään tammikuun messuilla tämä tulee kaikille selväksi. Taidan nimittäin olla jo aika pyöreä silloin. Nyt näytän vielä siltä, että olisin viettänyt tehokasta olut ja sipsidiettiä sopivalla pöhöllä.

Meille on siis  tulossa perheenlisäystä keväämmällä ja no, lasketulla ajalla ja sovitulla hääpäivällä olisi ollut eroa rapsakat 14 päivää. Tiukoille vetäisi, joten kiitos, vapautamme varauksemme ja annetaan juhlapaikka ja -päivä jollekin toiselle onnelliselle parille. Olisihan se nyt ollut, jos meillä olisi vaikkapa morsiuskimpun heiton sijasta pistetty kalpeat vieraat riviin ja leikitty "kuka ottaa vauvan kiinni, kun se pullahtaa ulos" -leikkiä!

Jos ei kuitenkaan.

Lokakuussa messuilla mahduin juuri ja juuri normaalivaatteisiin, nyt ei ole enää mitään toivoa. Duunissa ajattelin olla niin pitkään kuin jaksan ja sitten täytyy katsoa, miten homma etenee. Yrittäjät kun kuuluvat kuitenkin paaria-luokkaan, eikä äitiysrahaa saa kun korkeintaan neljä kuukautta ja sekin huomattavasti pienempää kuin normaaleilla palkansaajilla. Katsotaan miten menee, ja kauanko on mahdollisuutta himmata töistä pois ennen kuin nälkä vie porsaan takaisin töihin. Olen juhlallisesti luvannut ostaa kaikille töissä omat peltorit, jos pienen otuksen ininä tai huuto käy hermoille.

Mitä häille nyt sitten tapahtuu?

Ihan juridisista syistä ja tulevan alienin turvaksi mennään keväämmällä maistraatin puolella naimisiin, mutta varsinaiset juhlat siirretään varmaankin vähintäänkin vuodelle 2018. Eiköhän tässä mene ensin aikansa opetellessa yhdessäoloa ja elämää. Sitten kun pää palaa ihmetyksestä ja kummastuksesta takaisin arkisempiin asioihin.

Tavallaan myhäilen, koska hähää, saan kaksi hääpukua - ensimmäisen mammamallisen kivan ja sitten myöhemmin mietin normaalimitoille ja aikuisten juhlille ihan oman juttunsa. Ajatuksena oli, että nyt mennään pelkän perheen kesken virallisesti naimisiin, yhdessä sen jälkeen syömään jonnekin ja varsinaiset isot juhlat omine hääseremonioineen sitten tulevaisuudessa. Tulikohan tässä sittenkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Jee, lisää peliaikaa ja vaihtoehtoja!