Terveisiä kierrätys- ja remonttiosastolta

Häiden siirtyessä eteenpäin, ollaan ohjattu energioita muuhun tekemiseen - aina kun en ole ollut kipeänä (koko perhanan syksy ollut yhtä loputonta flunssaa parin viikon paremmilla väleillä) ja nyt linnan juhlien pukujen tekemisen välissä.

Operaatio kaivetaan koti esiin on nyt siirtynyt yläkertaan. Ensiaskeliksi purimme porrashuoneen - vai pitäisiköhän sitä kutsua aulatilaksi? - puolelle rakennetut isot liukuovikaapistot. Jyrki vihasi niitä sydämensä pohjasta, ja ne olivat jo aika huonossa kunnossa. Jumittelevia ovia, romahtelevia elfakorihyllyjä... Juu, ei mitään herkkua yrittää säilöä tavaroitaan siinä. No, se sai mennä. 

Oli harvinaisen tyydyttävää pistää kaapit matalaksi ja saada tilalle yksi kokonainen huonetila. Aaah, valoa, tilaa! Huone oli ihan alkuun vanhempieni makuuhuone ja siitä se sitten kehittyi pikkusiskoni huoneeksi ja lopulta isän työtilaksi. Kun muutimme tähän, koko pinta-ala oli tupaten täynnä roinaa. Isän työkaluja, keskeneräisiä duuneja, systeriltä jääneitä roinalaatikoita, satunnaisia nuotteja, soittimia, jatka listaa mielikuvituksesi mukaan kunnes päästään katonrajaan.

"Uusi" vaatekaappi löytyi ullakolta. Kätevää!

Kirotut kaapistot vielä mukana kuvioissa - tosin jo palasina

Muutaman kerran usko oli loppua sitä rompetta selvitellessä, pakatessa ja yrittäessä löytää kaikelle uuden sijoituspaikan. Nyt kun se iso kaapistonrotiskokin vielä saatiin pois, tuntui, kuin oltaisiin saatu vallattua paikka henkisesti aivan toisella tapaa. Nyt se on enemmän meidän kodin tuntuinen jo tunnetasoltakin.

Seuraava operaatio olikin sitten pistää maalitelat tanaan ja siivota yhdestä nurkasta vesivahingon jäljet, jotka paljastuivat saatuamme huoneen tyhjäksi. Voi kiitos, vielä tämäkin. Yläkerrassa katto on sen verran matalampi, että tahdottiin lisää korkeudentuntua ja siksi männynvärinen katto sai pintaansa valkoisen kerroksen.

Lisää kittiä kiitos. Vesivahingon jälkiä korjatessa

ystävien käyttö remontissa on enemmän kuin ihanaa! Kiitos P!

Vihasin jo lapsena maalaamatonta tiilipiippua, joka vain rapisi ja pölisi. yyh. Kosto elää!

Mestat alkavat valkaistua ja kirkastua!