Näin ollen lentokentälle raahautui neljän tunnin unilla todella ryytynyt pukusuunnittelija ja sen silmäystäkään nukkumaton siippa. Tuli muuten niin inhorealistinen matkalle lähtö-selfie, että taitaa jäädä julkaisematta. Reissu kuitenkin teki tehtävänsä. Näytettiin ihan ihmisiltä taas kun palattiin Suomen kamaralle. :D
Vielä aika nuutuneet kellonsoittajan kyttääjät |
Alunperin matka oli varattu ihan toisesta syystä kuin kihlamatkaksi, sillä elokuvamusiikin hallitseva guru, Hans Zimmer, lähti ihkaensimmäiselle konserttikiertueelleen ja aloitti ns. kotoa, Euroopasta. Leffamusan ystävinä tänne nyt vain oli pakko lähteä, ja kun kosinta sitten pamahti vasten nassua, niin teemaksi reissulle tulikin kihlajaiset, joita sitten juhlistettiin Hans Zimmerillä. Ei paskempi juttu.
Kevät oli ranskanmaalla, kuten täälläkin, vähän myöhässä, mutta silti kaikkialla oli kukkivia puita ja mehevänvihreinä esiin työntyviä silmuja. Katukuvaa vähän raskautti aina siellä täällä talsivat sotilasryhmät täysissä varustuksissa konekiväärien kanssa, mutta tähän pitänee tottua nykyaikana. Mellakkapoliisit päivystivät koko viikon hotellimme liepeillä Repulique-aukion tienoilla ja ilmeisesti yhtenä yönä oli ollut mielenosoittajien ja kissalan poikien välillä kyynelkaasua vaatinut yhteenotto - nukuttiin makeasti ja tämä koko homma meni nätisti ohi. Silti tällaisen näkeminen katukuvassa vähän hätkäytti.
Vähän erilaista protestointia kuin täällä. |
Mitä Pariisista kertoisin? En oikein tiedä, mistä aloittaa. Viidessä päivässä ehti nähdä ja kokea niin äärimmäisen paljon, että sitä suorastaan halkeaa hurmioituneista koettelemuksista. En ole ollut mikään patonginpurijoiden maan suuri fani aiemmin, mutta käynti kaupungissa muutti mieleni ihan täysin. Aivan, aivan ihana kaupunki ja ennakkovaroituksista huolimatta vastassa oli pelkästään mukavia, iloisia ja palvelualttiita ihmisiä. Emme tosin liikkuneet kovin paljoa suurimmilla turistialueilla, ehkä silläkin on merkitystä. Pariisi oli myös selvästi lämpimämpi, tunnelmallisempi kaupunki kuin vaikkapa Lontoo. Ruoka, ah, ruoka oli niin hyvää ja ihanaa. Olisin halunnut syödä esim. kaiken. Jos jäisin tänne pidemmäksi aikaa, minusta saisi oivallisen onnellisen possun kinkun jouluun mennessä.
Vertaa salaatin kokoa kuppiin. Tämä kätki sisäänsä vielä puoli kiloa paistiperunoita. :D Eka kerta, kun vedän ähkyn salaatista. |
Mitä kaikkea sitten tuli nähtyä? Voi jehna, oli aivan mielettömän upeaa päästä käymään Versaillesin palatsissa. Se on minulle historian rakastajana äärimmäisen tärkeä paikka ja itkua pidätellen töpöttelin siellä käytävillä ja päässä käy vain mantrana: "täällä se kaikki on tapahtunut oikeasti!" Toinen allekirjoittaneelle tärkeä vierailukohde oli Notre Dame. Koska Victor Hugo ja Notre Damen kellonsoittaja. (Ei vedetä Disneytä sitten tähän millään tavoin. En tykkää, kun tiukat draamat laimennetaan söpöksi hutuksi.) Gargoilit olivat ehkä ihanimpia ikinä! <3
Hall of Mirrors Versailles´ssa. Aaaa, hädin tuskin pidätän tohkuani! |
Jyrki puolestaan veti minut mukaansa lukuisiin sarjakuvakauppoihin ja taidetarvikeliikkeisiin. Satuttiinpa vahingossa astumaan yhteen sarjakuvagalleriaan juuri kun Undertaker -sarjiksen näyttelyavaiset alkoivat ja meille iskettiin välittömästi shamppanja käteen ja päästiin näkemään, millaista sarjisskeneä Pariisissa on. Jälkikäteen naurettiin, miten happy go lucky -menoa tämä taas meillä on. Tapasimme joitain päiviä myöhemmin myös erään pitkän linjan piirtäjän, joka on ollut minulle suurinpiirtein puolijumalan osassa. Siitä kohtaamisesta taidan kuitenkin kirjoittaa duuniblogin puolelle, sillä tämän merkitys on isompi kuin tähän saan ja kykenen raapustamaan.
Senneliers - vähän kuin olisi astunut Harry Potterin maailmaan. |
Tässä kohtaa pääni sanoi BOOM! |
No mutta, se konsertti! Minä, massojen vihaaja, jouduin kohtuullisen tiukkaan paikkaan, kun piti ahtautua saliin 22 000 leffamusafanin kanssa. Uh oh. Kulttuurierot tulivat muuten aika selviksi, kun vertaa suomalaisia ja ranskalaisia keikkakävijöitä. Se mekkala, huuto, vihellykset ja taputukset, jotka Hans Zimmer bändeineen sai heti lavalla tullessaan, vastasi kotimaista yleisöä parin tunnin lämmittelyn jälkeen. Siitä sitten ilta vaan tiivistyi ja tiivistyi tunnelmaltaan. Kuten suuri säveltäjäguru totesi itsekin, että ottavat vähän enemmän "bombastic"-latauksen biiseihin, niin suomalainen tunsi välittömästi selkäpiissä metalliset soundit. Siinä missä ranskikset istuivat hiljaa ja kiltisti biisien aikana paikallaan, kalpeanaamaiset skandinaavit hetkuivat raskaiden tahtien mukaan päät asiaankuuluvasti heiluen.
22 000 tyyppiä ja me. Huh. Iso mesta. |
Katso, näytetään jo ihan ihmisiltä rakeisuudesta huolimatta! |
Kotiin palasi kaksi entistä rakastuneempaa tyyppiä, ja hääkuviot saivat paljon selkeyttä, kun arki saatiin hetkeksi katkaistua. (Vaikkakin sunnuntaina käytettiin hieman yrittäjän vapautta ja herra teki töitä, piirsi maanantain pilakuvan hotellihuoneessa sängyssä pötköttäen allekirjoittanut kainalossaan.) Jyrki tunnusti, että oli aina ajatellut Pariisia täydellisenä häämatkakohteena. No miksi ei? Tämä reissu sai minut hurmaantumaan tähän ikuisesti hehkutettuun rakkauden kaupunkiin. Joten meillä taitaa olla kohde nyt lukittu häämatkan suhteen.
Tiedätkö myös, mitä hoksattiin. Gladiator- elokuvan musiikit on sävelletty valssin tahtiin. Jos haluaisi, sitä voisi tanssahtaa häätanssin näiden sävelien tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!