tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hääpäivä ja pionipohdintaa

Olin kovasti sitä mieltä, että kukkia ei pahemmin tule häihin. Sitten hoksasin uudemman kerran, mihin aikaan juhlat on tarkoitus viettää. Hetkinen - en ole tainnut mainitakaan sitä täällä. Öh. No, ensi vuoden kesäkuussa olisi tarkoitus vannoa omat valansa. Tadaa! Ei siis pahemmin aikailtu kosinnan jälkeen, vaan lyötiin päivä varsin pian lukkoon.


Jyrki toivoi, että joko kesä tai talvi, mutta ei rospuuttoaikana. Selvä. Olisin haaveillut syksyhäistä, mutta kaikki katsotut vaihtoehdot näyttivät sinne punaista valoa. Kesällä on hirmuinen työkiire ja kaaos, talvella taas ei ole juuri sen kevyempää linnan juhlijoiden ja wanhojen kanssa. Valitse siinä sitten kahdesta vähän huonosta ajankohdasta. Yhdet talvihäät minulla on jo ollut, joten se ei tuntunut enää sopivalta vaihtoehdolta. Kesä siis.

Kumpikaan ei myöskään halunnut hikoilla ja olla punoittava possu juhlatamineissaan helleilmoilla, joten näin siis kesäkuu valikoitui ajankohdaksi. Silloin voi ihan hyvin sataa vaikka rakeita tai olla miellyttävän lämmin. Ok, sopii minulle!

Mutta ne kukat.

Meillä pihalla on siis vuosikymmeniä vanhoja kukkapuskia, näyttävimpänä kruununaan valtavan suuret pionipuskat. Kiitos tästä edesmenneen mummoni, jolta opin kaiken kukkien hoitamisesta - paras piirre oli kukille puhuminen. Miten? No, niitä uhkaillaan kompostiin joutumisella ja kitkemisellä, elleivät kuki paremmin. (Ole hyvä, kukkien uhkailuvinkillä sinäkin saat puskasi kukkimaan hienosti!)


Joka vuosi niitä ihaillaan, nuuskutellaan kevyen huumaavaa tuoksua ja leikataan puskien keventämiseksi raskaita kukintoja isoihin lasimaljoihin ja purkkeihin sisäsomisteiksikin. Olen rakastanut niitä ihan älyttömästi, enkä kuitenkaan missään vaiheessa ajatellut niitä häihin liittyväksi. Olinhan mielestäni suunnittelemassa syyshäitä, eikä pioni silloin enää kuki.

Mutta kesäkuussa kukkivat!


Tosin, nämä olisivat nyt sitä vaaleanpunaista osastoa, jota minun EI pitänyt missään nimessä ottaa mukaan hääjuttuihin. Mietintämyssyn paikka siis. Mitenköhän nämä mahtaisivat kestää kuljetusta hääpaikalle ja hääpäivän?

Pihasta löytyisi myös hääteemakukkani iris.

Sekä juuri oikeansävyinen akileija

Tämä voisi mennä jo vähän villiksi?

4 kommenttia:

  1. Voi pioni!! Jos meillä olisi häät kesäkuussa ja jos minulla kasvausi pioneja penkissä, niin varmasti käyttäisin!

    Minä haaveilin aluksi häistä touko-kesäkuun taitteeseen, että olisin saanut kieloja, mutta meidän perhepiirissä oli tulossa lakkiaiset samaan aikaan (Kunnes sankari keksi käydä lukion kolmeen ja puoleen vuoteen). Häitä ei enää alettu venkslata.

    Alkukesä on niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielot ovat kyllä ihania! Harmi, ettet saanut niitä teille nyt sopivasti. Alkukesä on kyllä parasta, kun kaikki on vielä niin mehevän vihreää ja tuoretta. <3

      Täytyykin testata nyt tulevana kesänä, miten pionit kestävät vesimaljassa, jos niitä ottaisi vaikka sitten juhlapaikan ja pöytien koristeiksi.

      Poista
  2. Kauniita kukkia! Itsekin tykkään pioneista kovasti ja niitä toivon omiinkin kesähäihin. :)

    http://wonderwall-heini.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heini kommentistasi! Täytyy muuten käydä tsekkailemassa sinunkin blogiasi, oli ihan vieras osoite ja uteliaalle ihmiselle se on selvä kutsu. ;)

      Jännää, eilen juttelin äidin kanssa noista kukista ja hän kertoi, että samat, oman pihan pionit olivat olleet vanhempienikin häissä. Hauska yhteensattuma. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!