Mukavat, nätit ja kohtuullisella korolla olevat kengät olisi todella kiva juttu. Ehkäpä sitä voisi jopa teettää kengät? Ainakin sulho (argh, miten tuntuu omituiselta nimittää Jyrkiä sulhoksi! Vierastan kauheasti!) on fiilistellyt mittatilauskengillä jo pitkään. Allekirjoittanut läpyttelee lyhyellä, mutta sitäkin leveämmällä Aku Ankka-mallisella tassulla, joten kengät ovat olleet aina haaste. Varsinkin, kun jalkaterissä on noin sentin verran pituuseroa, ja se taas tahtoo sanoa, että toinen räpylä on melkein koon verran isompi kuin toinen.
Ai niin, muistinko mainita toiseen jalkaan liian pienistä korkkareista palkinnoksi tulleen vaivaisenluun. Osta siinä sitten kenkiä. Naamani taisi kääntyä kohtuullisen mielenkiintoiseen ilmeeseen, kun uskomattoman taitava suutariystäväni mittasi jalkani, ja huomautti omituisesta koostani vielä uuden faktan. Pituutta näemmä olisi 36-kokoisiin kenkiin sopivasti, mutta leveyttä tarvitsisi sitten 42:n verran. Argh!
Voinko alkaa vain puhumaan tassuista jalkojen sijaan?
Olen koko ikäni kenkäkateillut muiden upeita, siroja ja äärimmäisen kauniita klopottimia, mutta omaan jalkaan ne eivät vain sovi. Valtaosa valmistajistakin on vielä päätynyt tekemään kauneimmat kenkänsä reilun kymmenen sentin koroille, eikä sellaisissa jaksa mitenkään viettää koko iltaa. Suhtaudun myös varauksella siihen, että vaihtaisi kenkiä illan mittaan. Se asettaisi sellaiset haasteet myös puvun helmalle, etten halua siitä vielä yhtä uutta ongelmakohtaa.
Oikeastaan ihan hyvä, että on näin ongelmajalkainen. Epäilen syvästi, että minussa asuva kenkäfriikki saisi pahemmin vettä myllyynsä, jos tassuihin sopisi helpommin useampia pareja. Pahoin pelkään, että jossain komeron perukoille kehittyisi armoton Mount Kenkä - joka vyöryisi pahaa-aavistamattoman kaapinoven avaajan niskaan. (Äskeinen viittaus on muuten oikeasti tapahtunut erään hyvän ystäväni - kenkähamstraajan - muutossa. Jännä fiilis, kun on vyötäröään myöten korkkareissa.)
 |
| Kuva Simo Nousiainen, Suomen mittajalkine |
MUTTA
Sain viime vuonna, pyöreiden pamahtaessa plakkariin, aivan uskomattoman syntymäpäivälahjan. Suutariystäväni oli tehnyt salassa minulle yllätyskengät. Ihan minun vammaisten mittojeni mukaan ja vaikka vihreä ei yleensä ole millään muotoa minun värini, ihastuin näihin aivan täysin. Ne ovat mukavat jalassa, eivät hierrä, eivät klonksu, eikä vaivaisenluu kiusaa.
Ehkäpä, ehkäpä nämä voisivat olla ne kengät, jotka jalassa vannon valani? Budjettipuolikin huokaisisi.
Vaikka itselläni ei ole kovin erikoiset jalat, niin olen silti monesti haaveillut mittojen mukaan teetetyistä kengistä. Ah, sitä auvoa, kun tuliterät kengät eivät painaisi tai hiertäisi mistään kohtaa ja bonuksena vielä pysyisivät käyttökelpoisina vuosikausia! Ostin parisen viikkoa sitten eräät kenkulit ja niistä on jo toisesta sisäsauma repeytynyt, kivaa... :D
VastaaPoistaKirjoitit kyllä ihan suoraan meikäläisen tuntemuksia tuossa ylös. Joka ikinen kerta kenkäkaupassa käynti tuntuu seurustelulta raastinraudan kanssa, varsinkin kun viime aikoina olen oppinut, että leveämpää H-lestiä löytyy lähinnä vähän arvokkaammilta merkeiltä, eivätkä nekään tosiaan ole mitään herkkua tassuille.
VastaaPoistaNuo Simon valmistamat kengät ovat ensimmäiset, jotka ovat suoraan tuntuneet hyviltä ja pysyneet hyvän tuntuisina. Ehkä tuo hääkenkäajatus on jo jonkin aikaa muhinut alitajunnan puolella, koska en ole kauheasti raaskinut käyttää niitä, ettei ne kolhiintuisi kovasti.