Love Me Do 2016

Flunssa sai minusta jälleen yliotteen, joten on mennyt muutama päivä messuista ennen kuin edes kykeni avaamaan konetta. Hitusen haikeana olen katsellut monen muun bloggaajan tunnelmointia ja fiilistelyä messuista, blogiloungesta ja siitä yhteisöllisyydestä, mitä on päästy jakamaan messujen tiimoilta. Ehkä ensi kerralla jos hääblogaajat kokoontuvat messujen ulkopuolella, minäkin voisin päästä mukaan?

Meikäläinenhän oli aika tehokkaasti jumissa Revelationsin osastolla ja onneksi olin saanut hätävärvättyä ystäväni Pauliinan avuksi, niin pääsi sentään käymään syömässä ja vessassa päivän aikana. Olisi ollut ihana kokeilla messuja toisinkin päin, kävijän näkökulmasta ja tutustua, miten muut bloggaajat oli otettu ihanasti loungessa vastaan. Kyllä, hitusen väliinputoajan tunne nostaa päätään, mutta en anna sille ylivaltaa. Duuni on duunia ja se pitää tehdä, kun se pitää tehdä.

Onko tässä kenties maailman söpöin osasto?

Ehdin kuitenkin vähän kierrellä lauantaina aamusta ennen kuin valtaosa muista näytteilleasettajista tai kävijöistä oli tullut paikalle. Siinä, missä nuuskin täsmäiskuja Mennään Naimisiin -messuilla, käytin nyt tehohetkeni juhlapaikkojen ja catering-palveluiden yhteystietojen keruuseen. Ilahduttavinta oli Kämp Groupin osastolla, jossa porukka oli jo aamuvirkkuina paikalla ja ehdin oikeasti jopa kyselemään asioiden kulusta.

Jaksan varmaan väsymiseen asti vinkua, miten ihanalta Lilla Roberts hotelli näyttää ulospäin - art decoa, kuka yllättyy? - ja miten joskus haluaisin mennä sinne ja iiih ja aaah. Ihan oikeasti, sama virsi kuuluu joka ikinen kerta, kun siitä suhataan ohi. Yleensä hotellien tunnelmallinen fiilis riittää aulaan ja ravintolatiloihin, mutta huoneet ovat sitten melkein sitä samaa settiä lähes kaikkialla. Nyt selvisi, että huoneetkin on sisustettu art deco -tyyliin. Nyt on melkein pakko mennä tutustumaan sinne. Tosin vähän yli 300€ maksu yöltä (sisältäen shamppanjat ja pientä muuta luksushemmottelua), tuntuu aikamoisen suolaiselta.

Jumpe, englanninlakuja! Karkkibuffet ei ole houkutellut ennen tätä, mutta nyt... Somistevuokraamolta löytyi.

Herrakin kävi kääntymässä messuilla, kylläkin tuomassa unohtuneet Revelationsin logokyltit ja siinä samalla taivutin hänet käymään Papajan tiskillä vilkaisemassa sormuksia. Heillä on nimittäin ollut useampi sellainen malli, jonka arvelin miellyttävän. Reippaana poikana oli siinä samalla käynyt myös mittauttamassa sormensa ja iloisena ilmoitti, että nyt voi katsoa ihan erilailla huutokaupoista vintage-sormusta. Ai, miten niin vakka kantensa valitsee? :D Ilmeisesti nyt sitten metsästetään sormusta hänellekin kierrätysmentaliteetilla.

Vintage Style eventsin ihana somistus. Do want!

Messujen loppupäässä ehdittiin onneksi Somewhere only we known Heidin kanssa käydä skumpalla ennen hääblogien julkistusta. Ollaan tsempattu ja fiilistelty yhdessä näitä juttuja jo tovin, joten oli ihana ottaa muutama hetki ihan vapaata ja vähän aikaa höpötellä ihan omia fiiliksiä ja häähöpötyksiä ihan rauhassa.

Kukat Glamourin tapaan. Hyvä idea!