Save the Date kihlaukseen ja suunnatonta ylpeyttä

Ei liippaa ihan suoraan hääaihetta, mutta olen ihan hirmuisen onnellinen ja ylpeä tuosta miehestä! Tänään yksi pitkään tavoiteltua haave toteutui ja herra allekirjoitti vakiduunipaperit. En saa vielä huudella mistä mediasta on kyse, mutta tuttua siveltimen jälkeä tullaan maanantaista lähtien näkemään aiempaa paljon suuremmalla levikillä (kyllä vain, sarjakuvat tehdään pääosin siveltimellä). Kuvittajan ja pilapiirtäjän ammatti ei ole mikään helpoin, ja nyt vielä näin lama-aikana nähdä vakisopparilla oleva freelancer tuntuu ihan utopistisen huikealta!

No, kyllä tämä oikeastaan liippaa hääjuttujakin. Jyrki on nimittäin jo kauan aikaa sitten sanonut, silloin kun ensimmäisiä kertoja avioitumisesta oli puhe, että tahtoisi odottaa taloutensa vakautumista. Silloin olen jo antanut ymmärtää, että sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Raha häviä rakkaudelle, välittämiselle ja läheisyydelle mennen tullen. Usko pois, tiedän tarkkaan, mitä sillä tarkoitetaan, ja näillä aloilla ei tuloilla muutenkaan juhlita. Joka tapauksessa, herra ei ole kokenut olevansa tarpeeksi hyvä ja aviomieskelpoinen ilman vakaampia tuloja, ja olen sen hyväksynyt, että asiassa voi kestää.

Viime viikolla kotimatkalla tilanne sai ihan uutta jännityselementtiä, kun Jyrki halusi tuoda ilmi, että jos tämä duunikuvio menee putkeen, hän ei näe mitään syytä, ettei voitaisi syventää meidän suhdetta. Aika hölmistyneenä istuin siinä katuvalojen vilkkuessa ohi, ja lopulta sain kysyttyä, että mitä hän mahtaa ihan oikeasti nyt tarkoittaa. Ei, kyse ei ollut kosinnasta, vaan ilmoituksesta siitä, että sellainen on sitten lähiaikoina oikeasti tulossa.

Vähän kuin Save The Date -ilmoitus kosinnan läheisyydestä.

Aaaaaaaa! Ollaan menossa vielä muutamaksi päiväksi huhtikuussa Pariisiin, joten häähullun henkiset varautumiskellot soivat jo. Vähän epäilin tätä aiemminkin, mutta olisiko tämä nyt siis se? Vatsaan pesiytyy odottava jännitys.

Ei sillä, ollaan puhuttu melkein joka päivä häistä jotain. Jyrkillä on ollut todella paljon ideoita ja mielipiteitä. Ollaan palloteltu mahdollista vieraslistaa, menun hahmottelua, seremonian kulkua ja musiikkia. Nyt tämä kaikki alkaa tuntua ihan todelliselta, kun niin paljon yhdessä on mietitty.

Maanantaina pääsen sitten hehkuttamaan, mikä tämä uusi kuvio on. Nyt menen vielä kerran halimaan tuota karhua ja kertomaan, miten äärimmäisen ylpeä hänestä olen!