Tämä lause pääsi jälleen kerran herran suusta, kun olin vetänyt kylmissäni valkoisen neuletakin ikitummien kuteitteni päälle. Toistan, jälleen. Minullahan on ollut siis suuria haaveita värillisestä hääpuvusta, eikä sitten minkään sortin aiettakaan enää laittaa valkoista pukua päälleni. Ei ei ei.
Yleensä oma väripaletti on aika mustanpuhuva, tummalla violetilla tai kirkkaanpunaisella höystettynä ja joskus iloittelen jopa sinisella ja ääriharvoin vihreillä, vaikka jälkimmäisistä kovasti pidänkin. Kai sitä sitten pitää myöntää, että sisäinen synkiöni ei ole kovin pinnan alla kuitenkaan. Olen kovasti yrittänyt tuoda värejä omaan pukeutumiseen enemmän, kun mies aina silloin tällöin toivoo, että käyttäisin muutakin kuin mustaa. Silti kaupasta aina lähtee mustanpuhuva vaatemytty mukaan.
Ei siinä mitään, jokainen pukeutuu, kuten omalta ja hyvältä tuntuu, mutta kyllä mielellään näyttää kivalta sen toisenkin osapuolen silmiin. Vastapainona syys ja talvikauden tummuudelle, kesällä käyttäisin oikeastaan vain lähinnä valkoisia vaatteita. En tiedä, mikä siinä on, ehkä se on se kamalan epäilyttävä aurinko, joka saa ihmisen tekemään kummallisia juttuja, kun sitä hetken aikaa vuodessa näkee. Mene ja tiedä.
Joka kerran, kun jotain valkoista on päällä, joka ikisen kerran tuo herra muistaa sanoa asiasta. Ihan joka kerran. Nyt on siis kyse miehestä, joka ei hoksannut moneen päivään, että olin pätkäissyt pitkät kutrit olkapäämittaisiksi. Mutta jos laitat valkoista päälle, se kyllä huomataan.
Joudunko nyt oikeasti laittamaan valkoisen hääpuvun? ÄÄÄÄÄÄ, ei ole reilua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!