Vaaleanpunaisia fiiliksiä Imatran Valtionhotellissa

Voi ääh. Kirjoitin juuri puolitoista tuntia innostuneesti tekstiä ja sitten bittiavaruus söi hienosti koko tekstin. Ei sitten. Mutta positiivisena puolena löysin loppukesältä tekstin, joka oli lähes valmis ja jäänyt syystä X julkaisematta. Fiilis on edelleen sama, joten täältä pesee!

Black bling white -blogin - tai oikeastaan nykyisin Lumihopean Tanja kirjoitteli taannoin vierailustaan Imatran valtionhotelliin täällä ja täällä. Olin rakastunut jo paikkaan muutama vuosi ennen Tanjan kirjoitusta aiheesta. Olimme seurustelumme ensimmäisenä kesänä yhteisellä roadtripillä Itä-Suomeen (eikö ole ihanan keski-ikäistä?) ja Jyrki tahtoi ehdottomasti kurvata Imatran kautta. En yhtään tiennyt, miksi tämä mutka tehtiin, mutta asia selvisi, kun kurvasimme tämän uskomattoman ihanan Jugend-linnan pihaan. Minähän rakastan Art Noveau -kauden muotoilua ihan yli kaiken, joten meinasi henki salpautua näyn edessä. Silloin pyörittiin pienen kävelyretken verran hotellin ja koskenuoman ympärillä, ja mietin mielessäni, että olisipa ihana tulla tänne joskus ihan hotellivieraaksi.

Malja hotellien helmelle!

Tuo ihana mies viikonloppuna totesi; unelmat on tehty toteutettaviksi. Varsinkin ne pienemmät, joille oikeasti voi tehdä jotain. Tehtiin siis pienempi roadtrip lomani kunniaksi. Varsinainen hääkausi alkoi olla taputeltu ja saatoin lähteä hyvin mielin matkaan.

Aikamoinen munkki kävi. Tehtiin ensin kiepaus Loviisan kohdalla, jossa astuttiin laivaan ja käytiin Svartholman merilinnoituksessa piknikillä ja sitten auto kurvasi takaisin kohti Imatraa. Tuuri kävi siinä, että normaali reittialus olikin vaihdettu Östersterjan -purjealukseksi, joka kyyditsi matkalaiset saareen ja takaisin. Taisin olla yhtä Hangon keksiä koko reissun, sillä myös purjelaivat osuvat sisälläni siihen tiettyyn pehmeään pisteeseen. Aika ovelus tuo kaksilahkeinen kyllä on, kun osaa kerta toisensa jälkeen junailla meidän reissuille sellaisia juttuja, että haukon vain ihastuksesta henkeäni.

Maailman söpöin huone.

Imatran valtionhotelli paljastui yhtä ihanaksi sisältä kuin se oli tuntunut ulkoapäinkin. Hääsviittiin ei päästy tutustumaan, mutta jo perushuone tuntui niin kauniilta, että siellä olisi hyvin voinut viettää hääyönsä - tai tulla juhlistamaan tänne hääpäiväänsä.  Ainoa miinus oli puuttuva ilmastointi, kun lämpötila lähenteli kolmeakymmentä astetta. Kaapista löytyi kuitenkin tuuletin, joten yöunet eivät täysin jääneet sivusuun.

Jokaisessa huoneessa oli kahdelle pehmeät froteiset aamutakit ja tohvelit - aikamoista luksusta jo perushuoneelle. Hotellin uudella puolella on myös pieni kylpylä ja sen käyttö kuuluu hotellihuoneen hintaan. Kylpylään pääsi ihanasti sisäkautta tunnelmallista luultavasti entistä palvelusväen portaikkoa ja sieltä sitten maanalaista yhdyskäytävää pitkin.

Ravintola LinnaSali lunasti odotuksensa. Aloitettiin kuohuviinilasillisilla ja maljoja nostellen päädyttiin alkuruokiin. Jyrki otti suppilovahverokeiton pekonilla ja kuuman päivän jälkeen minä puolestani kaipasin jotain viileämpää, joten lautaselle valikoitui jokirapu-avocadosalaatti. Tämän jälkeen seurasi Vuohenjuustohärkää ja herralle Kuhaa á la Mannerheimm. Makunautinnon kruunasi syrnikit eli rahkaletut. Kermavaahdon sijaan lettujen päälle tuli lakkahilloa ja smetanaa. Foodgasm, I say. Ihan hillittömän hyvää.

Imatrankoskea myös juoksutetaan päivittäin ja mahtipontisen musiikin saattelemana tulvaportit avataan. Koski saa kuohua jonkin aikaa kuin olisi vielä ollut täysin valjastamaton. En tätäkään näytelmää ollut nähnyt koskaan aiemmin, ja kuvittelin pinnan nousevan jonkin verran ja pinnan pyörteilevän peruskosken tapaan. Juuei. Ei mitään sinne päinkään. Syvästä rotkosta nousi sellainen kieppuva ja vaahtoava helvetinkattila, että huomasin pidättäväni hengitystäni majesteettisen näyn edessä. Herramunjee, mikä ääni siitä vesimassasta lähtee! Tassut puristuivat väkisinkin näköalatasanteen metallikaiteisiin. Jollet ole nähnyt, mene ihmeessä tsekkaamaan!

Mittasuhteet latistuu kuviin kyllä masentavan paljon

Jos ei kauheasti viehäty aurinkoisista ja lämpimistä lomakohteista, kuten allekirjoittanut (Aurinko, sssssss!), Imatran valtionhotelli tarjoaa kyllä erinomaisen kohteen vaikkapa pieneksi häämatkaksi tai hääpäivää juhlistamaan. Nauroimme, kun joku oli antanut negapalautetta Valtionhotellista, kun tilat olivat
 vanhoja. No shit Sherlock. Se ON vanha ja perinteikäs paikka, ja ikä kyllä näkyy, mutta minusta se toi vain viehätystä ja tunnelmaa lisää. Jos kaipaa modernia ja viimeisimpiä mukavuuksia, valitse toinen kohde. Jos kansallisromantiikka saa sydämen taas sykähtämään, täällä haluat viettää ainakin yhden yön!