Feikkihäät ja häättömyysjuhlat

No niin, nyt olen tainnut nähdä kaiken - ainakin melkein. Meinasi tulla aamutee nenästä, kun viikonloppuna luin kaikessa rauhassa hesaria. Argentiinassa on lanseerattu ihan uusi bileformaatti teemalla valehäät. Kun kaikki teemaideat on koluttu läpi, niin hääjuhlat pitävät pintansa! Porukka maksaa 30-60 euroa lipuista bileisiin, jotka näyttävät, tuntuvat ja kuulostavat aivan häiltä. Päälle vedetään ykköset, suhataan kampaajalle ja ollaan kuin kenen tahansa kaukaisen sukulaisen tai etäisen tutun hääjuhlassa.

"Leikitään, että sanot Tahdon!" Lähde

Hääpari on käytännössä palkattuja näyttelijöitä, ja illalle on kirjoitettu parhaimpia telenoveloita hipovat juonikuviot. Morsian saattaa jäädä hylätyksi alttarille, kun sulhanen ilmoittaakin rakastavansa bestmaniaan ja päätyy loppujen lopuksi tämän kanssa vihille. Toisella kertaa taas morsiamen exä saattaa aiheuttaa hullun mustasukkaisuusdraaman keskelle vihkimistä. Miespuoliset "häävieraat" ovat voineet lohdutella hylättyä morsiota ja kuulemma tämän tyyppiset teemabileet ovat olleet parinhakemisen kultaisia tilanteita. Voin kuulla jo niitä iskureploja mielessäni. "Kumman puolen sukua oot? Näytät ainakin yhtä upealta kuin morsian!"

Aika villiä. Aika villiä tosissaan. Häälarppi. Voi elämä. Nämä kuulemma ovat yleistymässä pitkin maailmaa.

Sen sijaan väkisinkin pukkaa mieleen joitain vuosia ideoitu juhlaidea, mutta joka kääntyy saman teeman toiselle puolelle. Kuten Liisa Ihmemaassa vietti hullun hatuntekijän kanssa syntymättömyyspäiväjuhlia, ideoimme messuilla auttaneen ystäväni kanssa vähän toisenlaiset bileet. Ystäväni oli käynyt osallistumassa hääkakkuarvontaan, vaikka tiedossa ei ollut hääjuhlaa, ei kihloja, eikä miestäkään. Eihän se mitään haittaisi!

Jos kerran voi viettää syntymättömyyspäiväjuhlia, niin miksei sitten häättömyysjuhlia? Miksi? Miksi ei!

Lähdimme ideoimaan bileitä pidemmälle. Kaikilla naispuolisilla vierailla voisi olla hääpuku yllään - miksei miehilläkin, jos se tuntuisi hauskalta ajatukselta. Jos arpaonni lykästäisi, niin olisi upea hääkakku, bändi voisi soittaa, ruokailut, viinit, ohjelmat ja kaikki ihan viimeisen päälle. Onnetar ei ollut tämän idean puolella, vaan joku oikeasti naimisiin menevä voitti sen. Siitä huolimatta ajatukselle tuli kiherrettyä ja järjestelysuunnitelmilla huviteltua vuosikaudet.

Kunnes.

Sain asiakkaakseni ihanan tyypin, joka oli OIKEASTI järjestänyt itselleen pitkällä kaavalla häättömyysjuhlat. Oh my! Oli pakko kertoa aiemmista suunnitelmista ja todeta, että tästä ihmisestä tuli tietyllä tavalla nyt idolini! Hän oli ikisinkkuna halunnut kuitenkin viettää häät ja oli aivan sama oliko häissä sulhasta vai ei. Toki suureellisten häättömyysbileiden jälkeen olikin aika nopeasti elämään ilmestynyt mies, joka vei jalat alta. Ja sitten olikin oikeasti mietittävä oikeita häitä. Todettiin, että onneksi kaikki perinteet oli jo käyty häättömyysjuhlissa läpi, joten nyt sai miettiä jotain muuta kuin lapsuusunelmia.

Jos tästä vedetään pitkän pitkä aasinsilta omiin häähaaveisiin, niin voin jälleen huokaista. Häähassutteluja, unelmia ja suunnitelmia voi tehdä vaikka kuinka ja ulottuen maasta taivaisiin, ja se on kaikki täysin ok. Typerän lapselliseltakin kuulostavat fiilistelyt voivat olla juuri se puuttuva mauste keitoksesta.

Toisin sanoen, menenpä tästä miettimään keijuja, sudenkorentoja ja satumetsiä ja miten ne saisi soviteltua kivasti hääsuunnitelmiin sisään.