Murhamysteeri kihlajaisissa - miten se toimi käytännössä

Menikin vähän pidempään, ennen kuin raportoin Jyrkin veljen kihlajaisista ja niillä vedetystä roolileikistä. Kirjoitin jo aiemmin omista pienistä ennakkoluuloistani vanhan larppaajan näkökulmasta. Aikataulu oli harmillinen itseäni ajatellen. Kaaduin edellisenä viikonloppuna Tampereen häämessuilla portaissa ja loukkasin selkäni. Selvästikään pitkät ajomatkat eivät olleet kyseisen rungonkannattimen mieleen, sillä jo perjantai-iltana perille päästyämme jouduin kaivamaan laukusta panacodit uudestaan esiin. Kyllä otti päähän! Olin kyennyt olemaan ilman relaksantteja ja särkylääkkeitä jo useamman päivän ja sitten kivut iskivät uudestaan kehiin.

Herra Murphy oli taas päättänyt hypätä kelkkaan jo alkumatkasta, sillä Jyrkin muuttoa varten lainaama pakettiauto päätti piiputtaa matkan alkukolmanneksella ja saatiin se jotenkin moottoritieltä pois ja jonkin Lohjalaisen huoltamon pihaan. Kumpikaan ei ole mitään moottoriurheilun saati ajoneuvojen rassaamisen mestareita, ei edes aloittelijoita, joten hetken paniikki oli nostamassa päätään. Onneksi keksin, että Ninkan ihanan Nina asuu jonkin matkan päässä ja avunpyyntöpuhelun jälkeen saatiin kyyti Turkuun menevälle pikavuoropysäkille. Ehdittiin siinä sivussa tehdä jopa nopea bisnesneuvottelukin. (Ollaan me sitten tehokkaita! :D)

Jyrkin isä kävi sitten hakemassa meidät Turun linja-autoasemalta ja vihdoin päästiin perille. Alkoi tuntua hitusen tukalalta ja noiden vanhojen särkylääkkeiden kanssa olen aika tukka takussa. Ei kivaa. Ei myöskään se, että konkkasin kenossa ja köpötellen kuin vanha mummeli. Siinä vaiheessa ei enää yhtään stressannut oliko valitsemani mekko kelvollinen seuraavan päivän kihlajaisiin.

Koko kihlajaisporukka hienoina näytillä. Itse patsastelen keskirivissä harmaassa mekossa.

Murhamysterin aika

Oli ihana nähdä, miten monipuolisen mielikuvituksellisesti ja ajanhenkisesti ihmiset olivat pukeutuneet, vaivaantuneet teeman eteen. Olen ennenkin törmännyt tähän, että kun jotain teemajuttua järjestetään, valtaosa lähtee siihen enemmän kuin innolla mukaan ja hankkii hienoa rekvisiittaa ja muita hommeleita. Aika monella oli ihan aitoja ajan vintageasuja!

Aluksi pidettiin pieni johdanto illan kulusta ja annettiin ymmärtää, ettei amysteeriä pelata kovin pitkälle iltaan. Se alkaisi heti ruokailun aloituksesta ja jatkuisi luonnollista kulkuaan siitä eteenpäin. Minun oli kauhean vaikea päästä annettuun hahmoon sisään - osaksi annetun taustamateriaalin keveydestä ja lyhyydestä johtuen, osaksi siitä, että sattui koko ajan ja olin suoraan sanottuna aika lääkkeissä. Seurasin siis hieman vaisuna sivussa hauskasti kehittyviä tarinoita ja ihmisten näyttelijäntaitoja.

Henki pois! Keittiössä on vaarallista toimia!

Kuten aavistinkin, jälkiruoan jälkeen keittiöstä kuului kimakka kiljahdus ja toinen piioista makasi "hengettömänä" lattialla. Siitä seurasi aikamoinen "arvaa kuka teki sen?" -näytelmä, ja sillä kohtaa vanha larppaaja nosti kyllä henkisiä kulmakarvojaan. Tämä oli todella kiva juttu, mutta itseä vähän harmitti se, että kaivamalla kaivettiin kaikkien motiivit ja tilaisuudet murhaan esiin. Tavallaan oikeassa tilanteessa (larpissa esim.) tällaista ajojahtia ei olisi käynyt ja tarina pakotettiin tavallaan loppuun ilman, että pelaajilla olisi oikeasti ollut vapaata tahtoa vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Suurin harmitus oli tietenkin oma kunto, kun ei vain kyennyt heittäytymään kivusta johtuen samalla tapaa mysteerin pyörteisiin.

Joka tapauksessa tämä oli ihan hirmuisen kivaa ja mukavan erilaista. Kihlajaisten lisäksi kyseessä oli morsion 30-vuotisjuhlat ja murhamysteeri oli sulhasen lahja, jonka kaikki yhdessä tekivät sitten todeksi. Juhlapaikka tosiaan oli vanha maalaistalo, jossa on useampi sukupolvi asustanut, joten vanhat huonekalut ja koko talo heräsivät ihan uudella tapaa henkiin, kun siellä pidettiin tällainen 20-luvun teemainen juhla. Appiukkokin vain oli yhtä hymyä koko illan!