Olen viimeisen parin vuoden aikana nähnyt useammassa yhteydessä Elina Arlinin bändeineen livenä, ja voi, mikä ääni tällä leidillä on! Erään tutun synttärijuhlille saavuimme aika myöhään ja kemut olivat jo täydessä vauhdissa. Fiilisteltiin musiikkia ulkosalla ja Jyrki kysyi tuleeko musiikki nauhalta. Tiesin jo ennalta, keitä oli tulossa esiintymään, joten pieni kurkkaus narikan ohi varmisti asian. Ei, kyllä tämä ihan liveä on, ja siinä sitten ihasteltiin, miten hieno esiintyjä Elina on. Yleensä levyille siloitellaan äänimaailmat, mutta voisin melkein sanoa, että tämä vokalisti toimii paremmin ollessaan fyysisesti läsnä paikalla.
Bändin tyyli menee myös hyvin yksiin sen kanssa, mistä pidämme. Meillä on keskenään aikamoisen erilaiset musiikkimaut. Siinä, missä Jyrki luukuttelee tukkahevin ja klassisen musiikin kanssa, minä rymistelen synkeiden industriaalien ja folkpoppien kanssa. Yhdessä sitten kaiuttimista kumisee leffamusiikkeja, kolmen soinnun punkin, Sinatran ja swingin lisäksi 50-luvun tyttöbändejä. Elinan musiikki menisi juuri siihen yhteisten sävelten puoleen, olisi (ja on ollut) kivaa tanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!