keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Missä mennään, kun on alta kuukausi häihin?

Vihkimiseen kaksi ja puoli viikkoa. A-P-U-A. Miten ja ennen kaikkea miksi aika menee niin hirveää kyytiä? Alien möyrii ja vääntelehtii siihen malliin, että haluaisin vain nukkua - siihen oikeastaan pystymättä. (Pahuksen kakara, rauhoittuisi väliin. Tätä menoa ennustan meille muuttavan pienen kickboxerin.) Sattuneesta syystä väsyttää ihan julmetusti, ja olen toooooosi hidas kaikissa liikkeissäni.

Sain kukkia! Piristi umpiväsynyttä kummasti!

Onneksi hommat on pääsääntöisesti kunnossa. Koska listojen rakastaja ei ole päässyt tähän mennessä kunnolla vauhtiin, korjataan asia tässä postauksessa.

Tehtynä on:

- Maistraatin varaus kaupunginmuseoon
- Esteiden tutkinta kunnossa
- Avioehto allekirjoituksia odottamassa
- Ravintola varattu ja selvitelty holittomat onnittelumaljat
- Reissut Tallinnaan varattu koko perheelle ja hotellit kunnossa
- Kuvaaja tulossa
- Kampaaja tulossa kotiin
- Korut check!
- Herran vihki saapui viime viikolla
- Kengät odottelevat eteisessä pukemista
- Herralle on varattu aika pukuvuokraamoon

Työn alla tai tekemättä:

- Oma puku. Kankaat tulivat viime viikolla ja kaavoituksen aloitin tällä viikolla. Kyllä se siitä.
- Hääpäivän aamun aikataulutukset - herään hitaasti ja vaikeasti, ja yhdeltä pitäisi olla vihkikunnossa. Ngggggh, miten, miten ihmeessä tämän onnistun järjestämään.
- Tallinnaan voisi varata toiseksi päiväksi jonkun hemmotteluhoidon ja toisen illan ravintolaan pöydän.
- Pyykätä ja katsoa valmiiksi matkakamppeet. Jos olisi fiksu, pakkaisi myös hyvissä ajoin. En tiedä, olenko niin fiksu.
- Etsiä passit valmiiksi lähtöön
- Kunnon yöunet. Täten esitän virallisen pyynnön alienille antaa minulle edes yhdet kunnolliset yöunet, jotta silmäpussikeisarinnan ei tarvitsisi läträtä kiloa peittaria ja meikkivoidetta silmiensä ympärille.

Ei tarvita:

- Kukkia. Noup, en vaan tee niillä mitään, enkä näe järkeä sellaisia hankkia
- Toista sormusta. Tykkään tästä omastani, enkä kaipaa toista sen rinnalle.
- Vaimousmekko. Ajatus on kiva, mutta en halua ostaa rantapallon nielleelle olemukselle yhden käyttökerran vuoksi uutta kolttua. Hommaan sitten, kun saan alienin ulos ja olomuotoa enemmän tavallisempaan suuntaan.
- Kakkua. Mennään kuitenkin ravintolaan, jossa jokainen voi valita listalta mieleisensä. Kakkua voi syödä myöhemminkin - vaikka seuraavana päivänä useammassa kahvilassa!

2 kommenttia:

  1. Ihana blogi :) itsekin mietin uskaltaisiko toisen kerran tahtoa.Liityin lukijaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Kristiina! Jostain syystä ihan siinä alkupähkäilyssä tuntuu oikeasti pelottavalta ajatus toista kertaa avioitumisesta. Noin miljoona kummitusta ja epävarmuutta mielessä, mutta suosittelen rohkaistumaan! Kun nuo saa tallottua pois kuvioista, häiden suunnittelu on oikeasti aivan mahtavaa ja itse naimisiinmenno alkaa koko ajan tuntua vaan paremmalta idealta. Suosittelen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!