keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Häähömppää perhosten siivin

Nyt se sitten tapahtui ja annoin periksi häähömpälle. Ihan alkuun, kun vielä koko hääajatus hirvitti ja pelotti, ja maailma oli täynnä epävarmuutta, ensimmäinen varma asia oli se, että pidän ihan hirveästi sudenkorennoista ja perhosista. Ne ovat sellaisia tosielämän pieniä keijuja, jotenkin maagisia ja niin kovin, kovin kauniita. Jollain lailla ne saisivat olla mukana hääjutuissakin. En vaan tiennyt yhtään miten ja millä lailla.

Maailman suloisimmat hiuskoristeet

Kuukausia sitten jo törmäsin aika huikeaan käsityöläiseen briteistä, joka tekee koruja keijusiivistä. Tekee siis itse läpikuultavia, hentoisia ja ihanan aidon oloisia siipiasusteita. Olen käynyt sivuilla säännöllisesti jo pitkän aikaan, huokaillut ja ihastellut, mutta jotenkin itse ostopäätös on ollut vaikea. Sehän tarkoittaisi jotain konkreettista päätöstä, ratkaisua myös hääpuolellekin.

Siipikorvikset

Nyt kun hääpäivä todella on, se tulee, lähestyy, on pakkokin alkaa tehdä jotain ratkaisuja. Pukua minulla ei vieläkään ole - tiedän, teen sen suurinpiirtein kahdessa päivässä jos niikseen tulee, mutta se ei ole ihan vielä kiteytynyt päähäni, millainen se tulee olemaan. Kangas on kyllä valmiina, kunhan alkaisin tekemään.

Mutta se ostopäätös?

Vedin syvään henkeä, siirryin etsyyn ja klikkasin sieltä mielestäni kaikkein kauneimmat keijusiipiset korvikset ostoskoriin ja ihan oikeasti, ihan aikuisen oikeasti tilasin ne. Hii, jännää! Saa nähdä millaiset ne ihan livenä ovat, mutta luulen, että minun satuhääfiilikseni ovat nyt siinä. Matkalla rapakon yli kylmään Suomeen.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikö! Ihastuin näihin heti, mutta tosiaan ostopäätöksen tekemiseen meni aikaa. Tilasin myös mustanpuhuvat versiot enemmän arkisempaan käyttöön. Jännä nähdä millaiset ovat livenä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!