lauantai 17. syyskuuta 2016

Hääpuku netistä - totta ja tarua

Kirjoitin tämän artikkelin alunperin työblogin puolelle viime vuoden elokuussa. Erityisesti FB:n hääryhmissä asia puhututtaa päivittäin, morsiamet pohtivat uskaltavatko tilata netistä, halpojen hintojen houkuttamina. Nyt sen vuoksi nostan tämän uudestaan esiin, päivitettynä vuoden takaisesta.


Vaikka itse vierastan viimeiseen asti ajatusta siitä, että tilaisi vaatteen netin kautta - vielä hääpuvun, jonka pitäisi olla yksiä tärkeimmistä vaatteista, tiedän, että monet niin kuitenkin tekevät. Ajattelin kirjoittaa sanasen aiheesta, ja sitten huomasin, että juttua tulee sen verran, että on pakko jakaa se useampaan postaukseen. Ensin siis pohdintaa, väitteitä ja vastaväitteitä siitä, miksi netistä tilataan pukuja. En kuitenkaan tahdo lähteä suoranaisesti tuomitsemaan kenenkään valintoja, ja sen takia mietin, että toiseen osaan pukkaan muistilistaa siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos meinaa netistä tilata ja saada oikeasti juhlakelpoisen koltun ylleen.



Väite 1 - budjetti ei anna myöten kivijalkaliikkeiden hinnoille


Itse alalla vuosikaudet työskennelleenä tämä saa aina minut huokaamaan. Aika monessa keskusteluryhmässä otetaan kohtuullisen sotaisasti tämä kanta ja heti perään ilmoitetaan, ettei haluta käyttää tonnia yhden päivän vaatteeseen. Jep, ymmärrän tämän oikein hyvin, mutta tulee olo, ettei ole lähtökohtaisesti edes käyty ovella kurkkaamassa, vaan oletetaan kaikkien merkkipukujen hipovan nelinumeroisia summia.


No niin, voin sanoa, että asia ei nyt ole aivan näin. Toki monesta puvusta saa pulittaa sen tontun, mutta valtaosa ihan uutukaisista merkkipuvuista on keskihinnoiltaan 500-800 euroa. Vähän liikkeestä riippuen, uutta mekkoa voi hyvinkin onnistua saamaan liikkeestä jopa 300 euron panostuksella. Mikäli tuuri käy ja on oikeaan aikaan liikkeellä, rekistä voi saada sovituspuvun hyvinkin puoleen hintaan.


Entäpä sitten käytetty puku? Helsingissä on mm. Lovebirds ja nyt on pikkuhiljaa alkanut nousta muitakin käytettyjen pukujen liikkeitä ympäri maata, joissa voi käydä sovittelemassa useita pukuja, varmistua istuvuudesta ja laadusta ennen ostopäätöstä. Toki facebookin ja hääsivujen kirppiksiltä voi myös löytää juuri oikean puvun hyvin edulliseen hintaan. Käytetty puku on ollut kuitenkin vain kerran - ehkä kahdesti päällä, joten se ei juuri ole kulunut tai nuhjuuntunut kun vertaa normaalikirppareiden valikoimaan. Hinnat lähtevät kympeistä ylöspäin, joten vaihtoehtoja on!


Merkkipuku pitää myös hyvin arvonsa, ja aika moni morsiamista myykin aarteensa häiden jälkeen. Harvemman komerot kestävät ison puvun säilytystä pidemmän aikaa, joten kierrätys eteenpäin alkaa kutkuttamaan ennemmin tai myöhemmin. Hyvästä puvusta saa helposti lähes puolet alkuperäisestä arvostaan myydessä takaisin. Nettipuku taas voi olla vaikea jälleenmyydä. Tänäkin kesänä meille on töihin tullut käytettynä ostettuna useampi puku, josta olen tunnistanut, että se on meillä töissä alunperin fiksattu. Yksi puku on tullut nyt kolmena eri kesänä ja näin ammattilaisena tuntuu ihanalta, että se sama puku on saanut olla se unelmien täyttymys jo kolmella morsiamella putkeen - eikä budjetti ole huutanut hallelujaata!



Väite 2 - Liikkeessä ja nettikaupassa on ihan samat puvut


Noup. Ei ole. Asia saattaa näyttää siltä, mutta moni kakku päältä kaunis. Merkkipukujen takana on tiukat säännöt, ja tärkein niistä on se, ettei niitä saa koskaan myydä netin kautta - omille sivuille voi laittaa puvun kuvaa ja hintaa, mutta jos hinta tipahtaa alle annettujen normien, raippaa tulee. Jos sen teet, menetät edustusoikeudet välittömästi. Se on fakta, jota yksikään hääpukuliike ei tohdi lähteä rikkomaan.


Miksi sitten samoja kuvia näkyy kivijalkaliikkeiden ja nettiputiikkien sivuilla? Se on ihan yksinkertainen juttu nimeltä kuvavarkaus. Valtaosa verkkokaupoista ihan tyynesti käy pöllimässä merkkien pukukuvia, länttää ne sitten sivuilleen ja ihan pokkana myy kolttua omanaan. Kuluttaja ei välttämättä osaa kyseenalaistaa tilannetta, ei tiedä, että tilatessaan kuvan puvun netistä, jota sovitti juuri liikkeessä, postiin putkahtaakin jotain ihan muuta. Lähes 98% netin puvuista on kopioita. Sen takia esim. ebayn ja Alibaban valikoimissa näkyy samoja pukuja laajalla hintakirjolla


Parhaimmillaan, kun itsellä oli kivijalkaputiikki, saatoin viikon aikana ottaa viidesti yhteyttä jonkin merkin agenttiin ja huomauttaa, kun taas löytyi (kotimainenkin) verkkokauppa, jossa oli oman edustusmerkin kuvia. Ei muuten ole kovin kovin kiva tilanne. Yhdessä tällaisessa tilanteessa kävi surku uuden nettikaupan aloittanutta yrittäjää kohtaan. Aloitusviikolla useamman merkin edustajat huomauttivat laittomista kuvista, ja verkkokauppias joutui poistamaan ne valikoimastaan - jäljelle jäi vain kolme pukua. Hän ei ollut tiennyt myyvänsä kopioita, koska tehdas Kiinassa ei ollut sitä kertonut.


Toisekseen, kopiopukujen istuvuus on vähän toista luokkaa, kun alkuperäisten. Mittasuhteet voivat olla jotain hyvin mielenkiintoista ja niistä on jätetty tukirakenteita rankalla kädellä pois. Myöskään materiaalit eivät ole vertailukelpoisia alkuperäisen kanssa. Parhaimmin tämä näkyy erityisesti satiinien, pitsien ja organtzapukujen kanssa. Nettipuvuissa nämä ovat usein hurjan liruja, ryhdittömiä ja muovisen kiiltäviä. Pitsit taas tuppaavat olla kovia tai raapivia. Viime aikoina vastaan on tullut useampia pukuja, joissa pitsit ovat liimattu ompelun sijaan kankaalle. Arvaa, mitä tapahttuu pesussa? Kyllä, ne lähtevät irti ja sitten onkin aika moniosainen puku.



Väite 3 - Tilataanhan ne merkkipuvutkin Kiinasta!


Totta ja tarua samalla kertaa. Kiina on yksi maailman suurimmista hääpukujen tuottajamaista, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Sen sijaan väite siitä, että kaikki olisi samaa laatua, on silkkaa puppua. Kankaiden laadut, työn jälki ja työn eettisyys vaihtelevat todella rankasti tehtaalta toiselle. Tiesitkö muuten, että Kiinassa on pari isoa maakuntaa, joita kutsutaan hääpukukaupungeiksi? Samaan paikkaan on ahtautunut satoja, ellei tuhansia hääpukutehtaita, joissa todellakin valmistetaan valtaosa maailman hääpuvuista. Mukaan mahtuu niin laadukkaita merkkipukuja, kuin naapurin hikipajalla tehtyjä kolttuja.


Merkkipukujen edustajat valvovat, että työolosuhteet pysyvät Kiinan tehtailla inhimillisinä, materiaalit eivät muutu yhdessä yöksi laadukkaasta satiinista liruun kiiltosatiiniin ja kirjonnat, blingit ja pitsit ovat sovitusti samaa laatua, ommellaan tietyn kuvion mukaan ennaltamäärätyillä tekniikoilla. Yleensäkin tukirakenteet, leikkaukset ja laatu pidetään tiukasti valvonnassa, eikä sekundaa juuri synny. Hikipajoilla sen sijaan saatetaan tuottaa alkupäivästä jotain muuta ja iltavuoro puolestaan voi lennossa napata eri kankaat jos pakat sattuvat loppumaan sopivasti. Pitsi saatetaan liimata paikalleen, helmistä ja blingeistä puhumattakaan. Sinnepäin on usein päivän sana, sillä nopeus on valttia. Kun aika on näin kovasti rahaa, oikomisilta ei voi välttyä.


Työolojen lisäksi harvemmin valvotaan myöskään työntekijöiden asemaa tai ikää. Itse en voisi ottaa omatunnolleni mahdollista lapsityövoiman käyttöä, siksi en käytännössä tilaa netistä mitään "halpatuontivaatteita tai -tuotteita".



Väite 4 - Mittatilauspuku säästää rahaa, kun sille ei tarvitse tehdä mitään


Nyt olen tylsä ilonpilaaja vielä noiden entistenkin väitteiden päälle. Netin "mittatilaus" tarkoittaa sitä, että otat itsestäsi perusmitat: rinnan, vyötärön ja lantion ympäryksen ja pari pituusmittaa siihen päälle. Näillä saadaan vasta summittainen koko selville, mutta en todellakaan lähtisi puhumaan mittatilauksesta tällä pohjalla. Käytännössä tämä konsepti tarkoittaa sitä, että nettikauppa ottaa lähimmän standardikoon oman mitoituksensa pohjalta verrattuna mittoihisi. Kaavoitusta ei lähdetä näissä muokkaamaan sen kummemmin.


Surullinen juttu on se, että lähes aina nämä puvut päätyvät ompelijan käsiin, jossa niitä pitää vielä muokata. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika usein ne useat kymmenet puvut, joita olen käsitellyt, ovat vaatineet hurjan suuria muutoksia, jolloin näennäisesti halpa puku nouseekin hinnaltaan hyvin korkeaksi. Samalla summalla olisi saanut kerralla laadukkaan puvun, joka olisi vaatinut vain pieniä muutoksia.



Väite 5 - Aion tilata netistä, mutta käyn silti liikkeessä sovittamassa. Ei se ole pois keneltäkään


Tässä mennään metsään ja rankasti. Kuule, kyllä se on pois ja isolla kädellä. Ensinnäkin puvut kärsivät sovituksista. Moni tuntuu kuvittelevan, ettei sovittaminen tee vaatteelle mitään, mutta kyllä nekin kuluvat ja likaantuvat. Suosittu sovituspuku kaipaa kunnon pesulakäsittelyn, ennen kuin se kannattaa laittaa hääpäiväksi päälle - saati viedä ompelijan käsiin. Pitsit, blingit ja paljetit ottavat herkästi itseensä monista sovituksista ja niitä saa varmistusommella, että ne varmasti kestävät hääpäivän tohinat.


Myös "hupisovitukset" ovat pahinta, mitä voit kotimaiselle kivijalkaliikkeelle tehdä. Se on käytännössä toisten työn aliarvostamista, ja suoranainen loukkaus alan yrittäjää kohtaan. Myyjä on varattu asiakkaalle, jolla ei ole aikomustakaan ostaa, eikä oikeasti pukua liikkeestä haluavaa asiakasta voi ottaa samaan aikaan sovitukseen. Tämän takia monessa liikkeessä ei myöskään saa kuvata pukuja. Moni vertaa niitä sitten netin valikoimaan tilausmielessä tai jopa kopioi puvun. Vaikka netissä olisikin puvuista mallikuvia, päälläsi otettu kuva silti kertoo enemmän rakenteista ja mittasuhteista juuri sinulle.


Jokainen muualta kuin kotimaasta ostettu puku on myös ihan kirjaimellisesti pois sinultakin. Miten niin? Jokaisesta ostosta otetaan arvonlisävero, yritysverot yms. joilla maksetaan hyvinvointivaltion menoja; työkkärikuluja, sossun apuja, terveyskeskuksen ja lastenhoidon kuluja. Mitä enemmän rahaa menee muualle maailmalla, sen vähemmän meillä on yhteiskuntana käyttää heikommassa asemassa olevien tukemiseen. Tämä on kurja oravanpyörä, mutta tässä jokaisen ratkaisu merkitsee pitkässä juoksussa.


Tietenkin saa käydä sovittamassa, vaikka ei vielä tietäisi löytyykö se oikea puku juuri kyseisestä liikkeestä. Ei sikaakaan säkissä osteta, mutta jos tiedät jo etukäteen aikovasi tilata nettikaupasta, ole kiltti, älä mene tällöin liikkeeseen.Tällä hetkellä moni kivijalkaliike on ongelmissa jatkuvasti kasvavan nettitilailun ja kopiopukujen vuoksi, ja pahoin pelkään, se tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että liikkeiden määrä ja sitä kautta valikoiman laajuus tulee supistumaan. Ethän kuormita tilannetta lisää.


Millaiseen pukuun sitten päädytkin; nettipukuun, kivijalkaliikkeestä hankittuun merkkipukuun tai aidosti vartalollesi suunniteltuun mittatilauspukuun, varmistu siitä, että morsiuspuku tuntuu omalta. Sinä et saa olla henkari, vaan vaatteen tulisi tukea, korostaa persoonaasi. Oma suositukseni on silti se, että parhaan puvun saat, kun pääset itse tunnustelemaan kankaita, kokeilemaan pukua etukäteen päällesi, näkemään sen mittasuhteet ja tuntemaan sen tukevuuden päälläsi.


Pallo on sinulla.


9 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus ja avarsi kyllä paljon minun ajatusmaailmaani. :)

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtava kirjoitus! Mie en ole vielä tehnyt elettäkään hääpuvun hankkimisen suhteen mutta tämän jälkeen olen taas kerran varmempi etten tilaa pukua netistä. Toivon että sopiva löytyy joko liikkeestä tai käytettynä sopivaan hintaan! :)

    VastaaPoista
  3. Aaah, nämä sanat ovat musiikkia korvilleni <3 Hieno kirjoitus.

    "Mittatilauspuku netistä tilattuna" on jo sanayhdistelmänä paradoksi, mutta Aliexpress-/Wish-/JJHouse/V Bridal-morsiamet eivät jostain syystä ymmärrä tätä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommentoinnista! Facebookissa tämä tuntui osuvan taas siihen "kalikka kalahtaa"-joukkoon, ja tämä teksti tuomittiin epäuskottavana, koska olen itse alalla töissä ja hirveän syyllistävänä. No, jos asiantuntevuus on noin helposti poispyyhittävissä, niin kaipa sitten niin. :D

    Itse näin nämä aika pitkälle sellaisena asiana kuinka valistunut kuluttaja on, ja millaisia eettisiä päätöksiä tekee oman elämänsä suhteen. Olen asiakkaana nimittäin hirvittävän nirso omien ostosteni suhteen, menen aina näpit edellä, tunnustellen materiaaleja, työn jälkeä ja yleistuntua ja erityisesti istuvuutta. Yleensä puolet ihan kivoista jutuista jääkin kauppaan, koska en vaan hyväksy sitä omaan kaappiini. Siksi nettishoppailu on henkilökohtaisesti jäänyt minulle vieraaksi planeetaksi, koska suoraan sanottuna, en kylve rahassa millään mittapuulla ja mieluummin käytän ne pennoset sellaiseen, joka kestää enemmänkin kuin pari pesua tai käyttöä, ja haluan pitää puhtaan omatunnon ostoratkaisuista muutenkin. Sitten kun puhutaan vielä hääpuvusta, ei hyvää päivää. Siinä on vielä isommat panokset kyseessä. Ei, tuskin tulen omaani liikkeestä löytämään, mutta mieluummin käytän muita ratkaisuja kuin internetsin ihmemaan.

    VastaaPoista
  5. Siis mitä ihmettä, onko tämä teksti ollut jossain hääfoorumilla linkitettynä ja "prinsessa päivää työ väen talolla viettävät elämän koulu laiset" ovat vetäneet herneet nenäänsä, vai miten teksti tuomittiin "epäuskottavaksi"? Justiinsa joo, haluaisin nähdä noiden tuomitsijoiden CV:n ja mitä se kertoo vaatealan koulutuksesta ja työkokemuksesta.

    Sama juttu minulla tuo materiaalinirsous. Tekee oikein pahaa, kun menee johonkin New Yorkeriin tms halpismuotipaikkaan ja koskee sitä juhlamekkojen lirusariinia :/ samasta syystä ostan vaatteita netistä äärimmäisen harvoin.

    VastaaPoista
  6. Tämän on ollut useammassakin häät-ryhmässä fb:ssa ja osan reagointi on ollut juuri sellaista. En lähtisi ihan tuonne elämäm koulu laiset -linjalle, kyllähän ihan kaikenlaiset ihmiset netistä tilaa, kukin omista syistään. Mutta epäuskottavaksi kuulemma teki sen, että työskentelen hääalalla ja tämä oli niin julmetun syyllistävä, että nyt vasta tekeekin mieli tilata netistä.

    Jokaisen oma pukuhan siinä on kiinni, mutta ihmettelen kyllä syvästi, missä kohtaa sitä syyllistystä on. Mielestäni nostin faktoja esiin ja toki, oma katsantokanta on värittynyt sen mukaan, että oikeasti haluaisin kotimaisten yritysten elävän, en vain omani, eikä omatunto oikeasti kestä ajatusta lapsityövoimasta. Minä haluan oikeasti pystyä selvittämään, mistä ne romppeet tulevat ja keiden käsistä!

    VastaaPoista
  7. Erittäin hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Erästä muutosjohtajaa lainaten; mikkään ei muutu, jos kukkaan ei suutu. Tsemppiä Aurora ja muutkin suomalaiset pukuyrittäjät! Ei tulisi mieleenkään tilata omaa pukua kiinasta, mutta meitä on moneen junaan. Siinä vaiheessa kun se kiinanpuku tulee käteen, niin ostaja tuntee laadun varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna! Sitä katselee aikansa ja sitten jossain vaiheessa korvista nousee savua ja pitää päästellä vähän ärhäkämpiä sanoja pihalle. Ei nämä kiinapuvut vaikuta niinkään omaan tekemiseen - niitäkin on esimerkiksi korjauspuolella asiakkaissa aika tavalla, mutta siinä ne surulliset puolet ja laadun vasta todella näkeekin. Hääpuvun kun pitäisi olla se maailman paras ja ihanin vaate, niin kurjan usein se nurja puoli tulee näissä vastaan. Jos ei muuta, voin yrittää kertoa ihmisille muutaman varoituksen sanan ja kenties se säästäisi edes jonkun pettymykseltä matkan varrella.

      Poista

Kiitos kommentistasi!