Hääpuku netistä - totta ja tarua
Kirjoitin
tämän artikkelin alunperin työblogin puolelle viime vuoden
elokuussa. Erityisesti FB:n hääryhmissä asia puhututtaa
päivittäin, morsiamet pohtivat uskaltavatko tilata netistä,
halpojen hintojen houkuttamina. Nyt sen vuoksi nostan tämän
uudestaan esiin, päivitettynä vuoden takaisesta.
Vaikka
itse vierastan viimeiseen asti ajatusta siitä, että tilaisi
vaatteen netin kautta - vielä hääpuvun, jonka pitäisi olla yksiä
tärkeimmistä vaatteista, tiedän, että monet niin kuitenkin
tekevät. Ajattelin kirjoittaa sanasen aiheesta, ja sitten huomasin,
että juttua tulee sen verran, että on pakko jakaa se useampaan
postaukseen. Ensin siis pohdintaa, väitteitä ja vastaväitteitä
siitä, miksi netistä tilataan pukuja. En kuitenkaan tahdo lähteä
suoranaisesti tuomitsemaan kenenkään valintoja, ja sen takia
mietin, että toiseen osaan pukkaan muistilistaa siitä, mitä
kannattaa ottaa huomioon, jos meinaa netistä tilata ja saada
oikeasti juhlakelpoisen koltun ylleen.
Väite
1 - budjetti ei anna myöten kivijalkaliikkeiden hinnoille
Itse
alalla vuosikaudet työskennelleenä tämä saa aina minut
huokaamaan. Aika monessa keskusteluryhmässä otetaan kohtuullisen
sotaisasti tämä kanta ja heti perään ilmoitetaan, ettei haluta
käyttää tonnia yhden päivän vaatteeseen. Jep, ymmärrän tämän
oikein hyvin, mutta tulee olo, ettei ole lähtökohtaisesti edes
käyty ovella kurkkaamassa, vaan oletetaan kaikkien merkkipukujen
hipovan nelinumeroisia summia.
No
niin, voin sanoa, että asia ei nyt ole aivan näin. Toki monesta
puvusta saa pulittaa sen tontun, mutta valtaosa ihan uutukaisista
merkkipuvuista on keskihinnoiltaan 500-800 euroa. Vähän liikkeestä
riippuen, uutta mekkoa voi hyvinkin onnistua saamaan liikkeestä jopa
300 euron panostuksella. Mikäli tuuri käy ja on oikeaan aikaan
liikkeellä, rekistä voi saada sovituspuvun hyvinkin puoleen
hintaan.
Entäpä
sitten käytetty puku? Helsingissä on mm. Lovebirds ja
nyt on pikkuhiljaa alkanut nousta muitakin käytettyjen pukujen
liikkeitä ympäri maata, joissa voi käydä sovittelemassa useita
pukuja, varmistua istuvuudesta ja laadusta ennen ostopäätöstä.
Toki facebookin ja hääsivujen kirppiksiltä voi myös löytää
juuri oikean puvun hyvin edulliseen hintaan. Käytetty puku on ollut
kuitenkin vain kerran - ehkä kahdesti päällä, joten se ei juuri
ole kulunut tai nuhjuuntunut kun vertaa normaalikirppareiden
valikoimaan. Hinnat lähtevät kympeistä ylöspäin, joten
vaihtoehtoja on!
Merkkipuku
pitää myös hyvin arvonsa, ja aika moni morsiamista myykin
aarteensa häiden jälkeen. Harvemman komerot kestävät ison puvun
säilytystä pidemmän aikaa, joten kierrätys eteenpäin alkaa
kutkuttamaan ennemmin tai myöhemmin. Hyvästä puvusta saa helposti
lähes puolet alkuperäisestä arvostaan myydessä takaisin.
Nettipuku taas voi olla vaikea jälleenmyydä. Tänäkin kesänä
meille on töihin tullut käytettynä ostettuna useampi puku, josta
olen tunnistanut, että se on meillä töissä alunperin fiksattu.
Yksi puku on tullut nyt kolmena eri kesänä ja näin ammattilaisena
tuntuu ihanalta, että se sama puku on saanut olla se unelmien
täyttymys jo kolmella morsiamella putkeen - eikä budjetti ole
huutanut hallelujaata!
Väite
2 - Liikkeessä ja nettikaupassa on ihan samat puvut
Noup.
Ei ole. Asia saattaa näyttää siltä, mutta moni kakku päältä
kaunis. Merkkipukujen takana on tiukat säännöt, ja tärkein niistä
on se, ettei niitä saa koskaan myydä netin kautta - omille sivuille
voi laittaa puvun kuvaa ja hintaa, mutta jos hinta tipahtaa alle
annettujen normien, raippaa tulee. Jos sen teet, menetät
edustusoikeudet välittömästi. Se on fakta, jota yksikään
hääpukuliike ei tohdi lähteä rikkomaan.
Miksi
sitten samoja kuvia näkyy kivijalkaliikkeiden ja nettiputiikkien
sivuilla? Se on ihan yksinkertainen juttu nimeltä kuvavarkaus.
Valtaosa verkkokaupoista ihan tyynesti käy pöllimässä merkkien
pukukuvia, länttää ne sitten sivuilleen ja ihan pokkana myy
kolttua omanaan. Kuluttaja ei välttämättä osaa kyseenalaistaa
tilannetta, ei tiedä, että tilatessaan kuvan puvun netistä, jota
sovitti juuri liikkeessä, postiin putkahtaakin jotain ihan muuta.
Lähes 98% netin puvuista on kopioita. Sen takia esim. ebayn ja
Alibaban valikoimissa näkyy samoja pukuja laajalla hintakirjolla
Parhaimmillaan,
kun itsellä oli kivijalkaputiikki, saatoin viikon aikana ottaa
viidesti yhteyttä jonkin merkin agenttiin ja huomauttaa, kun taas
löytyi (kotimainenkin) verkkokauppa, jossa oli oman edustusmerkin
kuvia. Ei muuten ole kovin kovin kiva tilanne. Yhdessä tällaisessa
tilanteessa kävi surku uuden nettikaupan aloittanutta yrittäjää
kohtaan. Aloitusviikolla useamman merkin edustajat huomauttivat
laittomista kuvista, ja verkkokauppias joutui poistamaan ne
valikoimastaan - jäljelle jäi vain kolme pukua. Hän ei ollut
tiennyt myyvänsä kopioita, koska tehdas Kiinassa ei ollut sitä
kertonut.
Toisekseen,
kopiopukujen istuvuus on vähän toista luokkaa, kun alkuperäisten.
Mittasuhteet voivat olla jotain hyvin mielenkiintoista ja niistä on
jätetty tukirakenteita rankalla kädellä pois. Myöskään
materiaalit eivät ole vertailukelpoisia alkuperäisen kanssa.
Parhaimmin tämä näkyy erityisesti satiinien, pitsien ja
organtzapukujen kanssa. Nettipuvuissa nämä ovat usein hurjan
liruja, ryhdittömiä ja muovisen kiiltäviä. Pitsit taas tuppaavat
olla kovia tai raapivia. Viime aikoina vastaan on tullut useampia
pukuja, joissa pitsit ovat liimattu ompelun sijaan kankaalle. Arvaa,
mitä tapahttuu pesussa? Kyllä, ne lähtevät irti ja sitten onkin
aika moniosainen puku.
Väite
3 - Tilataanhan ne merkkipuvutkin Kiinasta!
Totta
ja tarua samalla kertaa. Kiina on yksi maailman suurimmista
hääpukujen tuottajamaista, siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Sen sijaan väite siitä, että kaikki olisi samaa laatua, on silkkaa
puppua. Kankaiden laadut, työn jälki ja työn eettisyys vaihtelevat
todella rankasti tehtaalta toiselle. Tiesitkö muuten, että Kiinassa
on pari isoa maakuntaa, joita kutsutaan hääpukukaupungeiksi? Samaan
paikkaan on ahtautunut satoja, ellei tuhansia hääpukutehtaita,
joissa todellakin valmistetaan valtaosa maailman hääpuvuista.
Mukaan mahtuu niin laadukkaita merkkipukuja, kuin naapurin
hikipajalla tehtyjä kolttuja.
Merkkipukujen
edustajat valvovat, että työolosuhteet pysyvät Kiinan tehtailla
inhimillisinä, materiaalit eivät muutu yhdessä yöksi laadukkaasta
satiinista liruun kiiltosatiiniin ja kirjonnat, blingit ja pitsit
ovat sovitusti samaa laatua, ommellaan tietyn kuvion mukaan
ennaltamäärätyillä tekniikoilla. Yleensäkin tukirakenteet,
leikkaukset ja laatu pidetään tiukasti valvonnassa, eikä sekundaa
juuri synny. Hikipajoilla sen sijaan saatetaan tuottaa alkupäivästä
jotain muuta ja iltavuoro puolestaan voi lennossa napata eri kankaat
jos pakat sattuvat loppumaan sopivasti. Pitsi saatetaan liimata
paikalleen, helmistä ja blingeistä puhumattakaan. Sinnepäin on
usein päivän sana, sillä nopeus on valttia. Kun aika on näin
kovasti rahaa, oikomisilta ei voi välttyä.
Työolojen
lisäksi harvemmin valvotaan myöskään työntekijöiden asemaa tai
ikää. Itse en voisi ottaa omatunnolleni mahdollista lapsityövoiman
käyttöä, siksi en käytännössä tilaa netistä mitään
"halpatuontivaatteita tai -tuotteita".
Väite
4 - Mittatilauspuku säästää rahaa, kun sille ei tarvitse tehdä
mitään
Nyt
olen tylsä ilonpilaaja vielä noiden entistenkin väitteiden päälle.
Netin "mittatilaus" tarkoittaa sitä, että otat itsestäsi
perusmitat: rinnan, vyötärön ja lantion ympäryksen ja pari
pituusmittaa siihen päälle. Näillä saadaan vasta summittainen
koko selville, mutta en todellakaan lähtisi puhumaan
mittatilauksesta tällä pohjalla. Käytännössä tämä konsepti
tarkoittaa sitä, että nettikauppa ottaa lähimmän standardikoon
oman mitoituksensa pohjalta verrattuna mittoihisi. Kaavoitusta ei
lähdetä näissä muokkaamaan sen kummemmin.
Surullinen
juttu on se, että lähes aina nämä puvut päätyvät ompelijan
käsiin, jossa niitä pitää vielä muokata. Toki poikkeuksiakin on,
mutta aika usein ne useat kymmenet puvut, joita olen käsitellyt,
ovat vaatineet hurjan suuria muutoksia, jolloin näennäisesti halpa
puku nouseekin hinnaltaan hyvin korkeaksi. Samalla summalla olisi
saanut kerralla laadukkaan puvun, joka olisi vaatinut vain pieniä
muutoksia.
Väite
5 - Aion tilata netistä, mutta käyn silti liikkeessä sovittamassa.
Ei se ole pois keneltäkään
Tässä
mennään metsään ja rankasti. Kuule, kyllä se on pois ja isolla
kädellä. Ensinnäkin puvut kärsivät sovituksista. Moni tuntuu
kuvittelevan, ettei sovittaminen tee vaatteelle mitään, mutta kyllä
nekin kuluvat ja likaantuvat. Suosittu sovituspuku kaipaa kunnon
pesulakäsittelyn, ennen kuin se kannattaa laittaa hääpäiväksi
päälle - saati viedä ompelijan käsiin. Pitsit, blingit ja
paljetit ottavat herkästi itseensä monista sovituksista ja niitä
saa varmistusommella, että ne varmasti kestävät hääpäivän
tohinat.
Myös
"hupisovitukset" ovat pahinta, mitä voit kotimaiselle
kivijalkaliikkeelle tehdä. Se on käytännössä toisten työn
aliarvostamista, ja suoranainen loukkaus alan yrittäjää kohtaan.
Myyjä on varattu asiakkaalle, jolla ei ole aikomustakaan ostaa, eikä
oikeasti pukua liikkeestä haluavaa asiakasta voi ottaa samaan aikaan
sovitukseen. Tämän takia monessa liikkeessä ei myöskään saa
kuvata pukuja. Moni vertaa niitä sitten netin valikoimaan
tilausmielessä tai jopa kopioi puvun. Vaikka netissä olisikin
puvuista mallikuvia, päälläsi otettu kuva silti kertoo enemmän
rakenteista ja mittasuhteista juuri sinulle.
Jokainen
muualta kuin kotimaasta ostettu puku on myös ihan kirjaimellisesti
pois sinultakin. Miten niin? Jokaisesta ostosta otetaan
arvonlisävero, yritysverot yms. joilla maksetaan hyvinvointivaltion
menoja; työkkärikuluja, sossun apuja, terveyskeskuksen ja
lastenhoidon kuluja. Mitä enemmän rahaa menee muualle maailmalla,
sen vähemmän meillä on yhteiskuntana käyttää heikommassa
asemassa olevien tukemiseen. Tämä on kurja oravanpyörä, mutta
tässä jokaisen ratkaisu merkitsee pitkässä juoksussa.
Tietenkin
saa käydä sovittamassa, vaikka ei vielä tietäisi löytyykö se
oikea puku juuri kyseisestä liikkeestä. Ei sikaakaan säkissä
osteta, mutta jos tiedät jo etukäteen aikovasi tilata
nettikaupasta, ole kiltti, älä mene tällöin liikkeeseen.Tällä
hetkellä moni kivijalkaliike on ongelmissa jatkuvasti kasvavan
nettitilailun ja kopiopukujen vuoksi, ja pahoin pelkään, se
tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että liikkeiden määrä ja sitä
kautta valikoiman laajuus tulee supistumaan. Ethän kuormita
tilannetta lisää.
Millaiseen
pukuun sitten päädytkin; nettipukuun, kivijalkaliikkeestä
hankittuun merkkipukuun tai aidosti vartalollesi suunniteltuun
mittatilauspukuun, varmistu siitä, että morsiuspuku tuntuu omalta.
Sinä et saa olla henkari, vaan vaatteen tulisi tukea, korostaa
persoonaasi. Oma suositukseni on silti se, että parhaan puvun saat,
kun pääset itse tunnustelemaan kankaita, kokeilemaan pukua
etukäteen päällesi, näkemään sen mittasuhteet ja tuntemaan sen
tukevuuden päälläsi.
Pallo
on sinulla.
Olipa hyvä kirjoitus ja avarsi kyllä paljon minun ajatusmaailmaani. :)
VastaaPoistaIhan mahtava kirjoitus! Mie en ole vielä tehnyt elettäkään hääpuvun hankkimisen suhteen mutta tämän jälkeen olen taas kerran varmempi etten tilaa pukua netistä. Toivon että sopiva löytyy joko liikkeestä tai käytettynä sopivaan hintaan! :)
VastaaPoistaloistava kirjoitus!
VastaaPoistaAaah, nämä sanat ovat musiikkia korvilleni <3 Hieno kirjoitus.
VastaaPoista"Mittatilauspuku netistä tilattuna" on jo sanayhdistelmänä paradoksi, mutta Aliexpress-/Wish-/JJHouse/V Bridal-morsiamet eivät jostain syystä ymmärrä tätä.
Kiitos kaikille kommentoinnista! Facebookissa tämä tuntui osuvan taas siihen "kalikka kalahtaa"-joukkoon, ja tämä teksti tuomittiin epäuskottavana, koska olen itse alalla töissä ja hirveän syyllistävänä. No, jos asiantuntevuus on noin helposti poispyyhittävissä, niin kaipa sitten niin. :D
VastaaPoistaItse näin nämä aika pitkälle sellaisena asiana kuinka valistunut kuluttaja on, ja millaisia eettisiä päätöksiä tekee oman elämänsä suhteen. Olen asiakkaana nimittäin hirvittävän nirso omien ostosteni suhteen, menen aina näpit edellä, tunnustellen materiaaleja, työn jälkeä ja yleistuntua ja erityisesti istuvuutta. Yleensä puolet ihan kivoista jutuista jääkin kauppaan, koska en vaan hyväksy sitä omaan kaappiini. Siksi nettishoppailu on henkilökohtaisesti jäänyt minulle vieraaksi planeetaksi, koska suoraan sanottuna, en kylve rahassa millään mittapuulla ja mieluummin käytän ne pennoset sellaiseen, joka kestää enemmänkin kuin pari pesua tai käyttöä, ja haluan pitää puhtaan omatunnon ostoratkaisuista muutenkin. Sitten kun puhutaan vielä hääpuvusta, ei hyvää päivää. Siinä on vielä isommat panokset kyseessä. Ei, tuskin tulen omaani liikkeestä löytämään, mutta mieluummin käytän muita ratkaisuja kuin internetsin ihmemaan.
Siis mitä ihmettä, onko tämä teksti ollut jossain hääfoorumilla linkitettynä ja "prinsessa päivää työ väen talolla viettävät elämän koulu laiset" ovat vetäneet herneet nenäänsä, vai miten teksti tuomittiin "epäuskottavaksi"? Justiinsa joo, haluaisin nähdä noiden tuomitsijoiden CV:n ja mitä se kertoo vaatealan koulutuksesta ja työkokemuksesta.
VastaaPoistaSama juttu minulla tuo materiaalinirsous. Tekee oikein pahaa, kun menee johonkin New Yorkeriin tms halpismuotipaikkaan ja koskee sitä juhlamekkojen lirusariinia :/ samasta syystä ostan vaatteita netistä äärimmäisen harvoin.
Tämän on ollut useammassakin häät-ryhmässä fb:ssa ja osan reagointi on ollut juuri sellaista. En lähtisi ihan tuonne elämäm koulu laiset -linjalle, kyllähän ihan kaikenlaiset ihmiset netistä tilaa, kukin omista syistään. Mutta epäuskottavaksi kuulemma teki sen, että työskentelen hääalalla ja tämä oli niin julmetun syyllistävä, että nyt vasta tekeekin mieli tilata netistä.
VastaaPoistaJokaisen oma pukuhan siinä on kiinni, mutta ihmettelen kyllä syvästi, missä kohtaa sitä syyllistystä on. Mielestäni nostin faktoja esiin ja toki, oma katsantokanta on värittynyt sen mukaan, että oikeasti haluaisin kotimaisten yritysten elävän, en vain omani, eikä omatunto oikeasti kestä ajatusta lapsityövoimasta. Minä haluan oikeasti pystyä selvittämään, mistä ne romppeet tulevat ja keiden käsistä!
Erittäin hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Erästä muutosjohtajaa lainaten; mikkään ei muutu, jos kukkaan ei suutu. Tsemppiä Aurora ja muutkin suomalaiset pukuyrittäjät! Ei tulisi mieleenkään tilata omaa pukua kiinasta, mutta meitä on moneen junaan. Siinä vaiheessa kun se kiinanpuku tulee käteen, niin ostaja tuntee laadun varmasti.
VastaaPoistaKiitos Henna! Sitä katselee aikansa ja sitten jossain vaiheessa korvista nousee savua ja pitää päästellä vähän ärhäkämpiä sanoja pihalle. Ei nämä kiinapuvut vaikuta niinkään omaan tekemiseen - niitäkin on esimerkiksi korjauspuolella asiakkaissa aika tavalla, mutta siinä ne surulliset puolet ja laadun vasta todella näkeekin. Hääpuvun kun pitäisi olla se maailman paras ja ihanin vaate, niin kurjan usein se nurja puoli tulee näissä vastaan. Jos ei muuta, voin yrittää kertoa ihmisille muutaman varoituksen sanan ja kenties se säästäisi edes jonkun pettymykseltä matkan varrella.
Poista