Operaatio Koti etenee

Välillä vähän muunkin elämän kuulumisia. Vaikka häärintamalla tuntuu, että asiat etenevät hämmästyttävällä vauhdilla. Meillä on armoton kodinrakennus päällä, mutta vähän toisella tapaa kuin yleensä ajatellaan.

Alunperin pehmustin Jyrkiä ajatukseen, josko hän muuttaisi Helsingistä Hämeenlinnaan, ja sieltä päädyttiin sitten pohdintaan siirtymisestä kokonaan toiseen kaupunkiin. Tampere välähti keskusteluissa, sitten taas pohdittiin Turkua ja Naantalia. Jyrkihän on siis Rymättylästä, Naantalin saaristosta kotoisin ja joitain kuukausia oikeasti pähkäiltiin siirrettäisiinkö elämät kokonaan sinne meren äärelle. Suurista suunnitelmista huolimatta ratkaisu tapahtui kuitenkin salamannopeasti, päinvastoin kaikkea, mistä oli puhuttu.

Pikkusiskoni syöpä uusi ja tällä kertaa diagnoosi oli armoton. Aikaa olisi korkeintaan reilu puolisen vuotta. Kaikki suunnitelmat heitettiin kerta heitolla romukoppaan, pistin elämäni Hämeenlinnassa purkkiin ja aloitin muuton kotiin, jonne en koskaan enää kuvitellut palaavani. Perhe on kuitenkin tärkeämpi minulle kuin mikään muu maailmassa. Duuni tulee ja menee, mutta perhe pysyy. Suureksi surukseni en ehtinyt ajoissa. Syöpä oli liian aggressiivinen.

Jyrkillä oli taas omalla tahollaan  joutunut suorastaan infernaalisen remontin kohteeksi ja asunto oli täysin asumiskelvoton lähes vuoden ajan. Joten mitä tehtiin? Muutimme kummatkin vanhaan lapsuudenkotiini äidin kanssa - Jyrki tosin minua paria viikkoa aiemmin. Joku voi vähän irvistää ajatukselle, että asutaan äidin kanssa saman katon alla tuoreena pariskuntana, mutta kun on niin pienellä aikaa menettänyt valtaosan perheestään, läheisyys oli voimavara.

Onneksi tilaa riittää

Jossain vaiheessa päädyttiin miettimään, miten elämä jatkossa menisi. Tällä samalla tontilla on äidin oma lapsuudenkoti, vanhempi omakotitalo, jonka viereen vanhempani olivat rakentaneet oman pesänsä. Olimme äidin kanssa kilistelelleet joskus maljoja sen merkiksi, että koskaan, KOSKAAN, ei tultaisi tekemään samaa virhettä ja asuttaisi naapureina kuten he olivat tehneet.

Mitäs sitä yleensä tällaisiin kohtiin sanotaan?

Niin, ei kannattaisi sanoa ei koskaan.

Äiti siirtyy pihan toiselle puolelle tähän.

Kaikista aiemmista lupauksista ja suunnitelmista huolimatta päädyttiin juurikin siihen asetelmaan, että remontoitiin pikkutalo nykystandardien mukavuuksille, ja äiti on (vihdoin) muuttamassa omaan lapsuudenkotiinsa ja me saamme kahdestaan Jyrkin jakaa minun lapsuudenkotini. Kummatkin kun ovat vielä vanhojen omakotitalojen kasvatteja, tottuneet vetoisiin ikkunoihin, nariseviin lattioihin, villasukkiin ympäri vuoden ja puulämmityksiin, ratkaisu oli enemmän kuin sopiva.

Keittiöfiiliksiä

Kummatkin kun ovat vielä tätä paljon mainostettua köyhää taitelijakastia, meillä ei olisi ikimaailmassa mahdollisuuksia yhtä suureen tilaan, omaan pihaan saati sitten omaan taloon, jos tästä olisi nyt päästänyt irti. Tämä ei mennyt lainkaan kuten oli ajateltu, kuten alunperin suunniteltiin, ja silti tämä tuntuu parhaalta mahdolliselta ratkaisulta.

Vuosi alkaa sillä, että päästään tekemään vanhasta kodista meidän koti. Meidän kummankin yhteinen turvasatama kummankin yhteisillä ehdoilla. En malta odottaa, että pääsen parin kuukauden sisään maalaamaan, tapetoimaan ja sisustamaan ihan urakalla!