Avioehto - puolesta vai vastaan

Olen viime aikoina seurannut facebookin hääryhmiä kohtuullisen aktiivisesti ja viime aikoina vähän enemmän ottanut osaa keskusteluun. Viime aikoina tunteita on kuumentanut kiivas keskustelu avioehdosta. Osa on ottanut tiukasti kannan avioehtoa vastaan. Argumenttina on käytetty sitä, jos mahdollista eroa pitää miettiä jo etukäteen, onko mitään järkeä edes mennä naimisiin. Avioehto kun olisi kaikkea sitä vastaan, mitä toisessa ja yhdessä olemisessa arvostaa; pohjatonta luottamusta ja uskoa siihen, että tullaan olemaan lopun ikää yhdessä. Lakipaperin rustaamista on pidetty jopa hyvin loukkaavana.

Ymmärrän ja samalla harmittaa, että elämä on repinyt sillä tavoin, että suorastaan kadehdin sitä viattomuutta ja varmaa uskoa tulevaan. Itse en siihen enää kykene. Olisi aivan äärettömän ihana ajatella nostaa kakun päälle "happy ever after" -kyltti ja uskoa sen paikkansa pitävyyteen. Minäkin olin joskus tyyppi, joka uskoi, että häät tanssitaan vain kerran, eikä ero ole mikään vaihtoehto. Mikään ei voisi mennä niin pahasti solmuun tai rikki, etteikö asioita voisi puhua halki tai korjata. Ihmiset vain luovuttavat liian helposti.

Elämä ei mene aina kuin elokuvissa, eikä nallekarkkeja ole tasamäärää. Se tuli opittua katkerasti kantapään kautta, ja sen takia olen nykyään avioehdon tarpeellisuuden puolustaja. Onneksi eron tullessa kumpikaan ei omistanut mitään suurempaa, eivätkä riidat olleet niin pahoja, kuin olisi saattanut käydä isompien summien jaossa. Omat vanhempani olivat turvanneet kesämökin testamentissa niin, että aviopuolison oikeus siihen oli evätty - onneksi näin. Jonkin aikaa vaakalaudalla oli sekin, että toinen olisi voinut enemmän kiukustuessaan kaataa, tuhota jopa työni, oman yritykseni. Nykyään huokaisen vain asialle. Avioehto olisi voinut suoraan estää näitä esiinnousevia myrskypilviä.

Juridiselta kannalta avioehto on meille ehdoton järkiratkaisu. Kumpikin on yrittäjä, joten jos jokin päivä käy ohraisesti, toinen ei toivottavasti joudu maksamaan toisen konkurssia tai muuta sellaista pelottavaa. Kummallakin tulee olemaan joskus jonkin verran omaisuutta ja luulen, että kaikilla on huomattavasti huojentuneempi olo, kun ne on turvattu. Yrittäjyys on isoin kohta, jonka takia vihreä valo avioehtoon palaa, mutta tämä jo kerran tapahtunut olisi hyvä olla toistamatta itseään. Huh.

Avioehto ei ole roska silmässä, asia, joka ärsyttää ja sotkee kuvioita. Päinvastoin, se on tukena ja varmistuksena kummallekin, eikä vie parisuhteesta mitään pois. Elämästä kun ei koskaan tiedä, parhaatkin aikeet voivat joskus hämärtyä, elämä viedä eri suuntiin.

Kuten eräs hääryhmän ihminen hienosti tiivisti: Avioehto on oikeastaan sitoutumisen ja rakkauden suuri virstanpylväs. Sillä voi näyttää ja sanoa, että haluaa vain ja ainoastaan sen oman kumppaninsa, eikä hänen omaisuudellaan tai tulevalla perinnöllään ole mitään tekemistä. Kyse on vain ja ainoastaan meistä kahdesta.

Näin minäkin uskon!