Telkkari ikkunasta, mies läpi katon ja muita kotoisia tarinoita

Viime viikot ovat kuluneet lähes pyöreiden työpäivien parissa. Omat häähaaveet eivät ole kovin paljon edistyneet, vaikka monesta asiasta on tullut pähkinää purtavaksi ja pohdittavaksi. Töissä sen sijaan on ollut aivan hurja määrä mitä upeampia morsioita, joiden erilaisista häistä saisi ihan kokonaan oman postauksensa. Työn alla on ollut sekä Revelationsin uniikkipukuja, että kymmenittäin muutostöitä, jotta tilattu puku istuisi kuin hanska, olisi kertakaikkiaan täydellinen hääpäivänä.

Vastapainona kaikelle häähömpötykselle moni asia on tuntunut nytkähtävän aivan pikavauhtia liikkeelle. Tällä hetkellä asutetaan vanhaa kotitaloani kolmistaan äitini kanssa - tosin kahden kerroksen väkenä. Me yläkerrassa, äiti alakerran puolella. Ihme kyllä, anopin kanssa asustaminen ei ole ottanut lainkaan Jyrkin hermoille, enemmän se on ottanut omaan nilkkaan. Onneksi muumimammani on aivan mahtityyppi, enemmän hyvä ystävä kuin äitihahmo, joten uskallan luottaa tulevaan ihan täysillä.

Tähtäimessä on nimittäin viereisen talon, mummon mökin remontoiminen ja sen jälkeen sekä äiti, että minä asuisimme kummatkin omissa lapsuudenkodeissamme. Kolme sukupolvea olisi silloin asustanut perättäin tässä samassa pihapiirissä, ja jotenkin tämä historiallinen havina miellyttää kauheasti ajatuksena.

Onneksi tämä kaaos on jo historiaa. Oikein otti sydämestä katsoa.

Homma ei ole kuitenkaan aivan niin helppo, sillä ollaan kohta yritetty vuosi selvittää ensin tavaroita. Meillä on nimittäin myös tässä samassa kasassa viiden talouden tavarat. Jep. Viiden. Vanhempieni, mummoni, edesmenneen sisareni, Jyrkin ja minun romppeet. Tämän päälle täytynee todeta, että porukat ovat tainneet olla jonkin sortin hamstereita, sillä mitä ihmeellisempää roinaa on nurkista kaivautunut esiin. Vai mitä olet mieltä kolmesta muovikassillisesta viinipullonkorkkeja (piti kuulemma tehdä niistä jotain joskus), parista kassillisesta palapelin palasia, joista ei ole palamäärästä mitään haisua tai edes kuvaa, mitä niistä pitäisi tulla - saati onko kyse yhdestä tai useammasta pelistä. Parhaimmillaan eteen on tullut kolme sähkösahaa, josta kaksi oli vielä paketissa ja teipit päällä, sekä kymmenvuotissynttäreilläni käytetyistä juhlakoristeista. Tarvitseeko vielä erikseen sanoa, että pulassa ollaan?

Roskalava hätiin

Viikonloppuna otettiin järeät keinot käyttöön ja pihalle hilattiin aivan järkyttävän suuri roskalava. Jyrki vähän hirvitteli kokoa, mutta parin tunnin ja suhteellisen nopean täyttymisen myötä mieli muuttui. Kummankaan taiteellisia näppejä säästämättä hamsterien pesän syvin ydin alkoi saada kyytiä, ja kama lentää ikkunasta. On muuten harvinaisen tyydyttävää, melkein primitiivisellä tavalla ilahduttaa voida paiskoa historiaa karmien läpi. Jyrki sai kunnian leikkiä rokkistaraa ja testata miltä pienen töllön heittäminen ikkunasta tuntuu. Minä puolestani toteutin kakaravuosien fantasiat ja Barbien vaaleanpunainen bemari ajoi Grand Canyoniin verrattavalta jyrkänteeltä alas, päätyäkseen murskautumaan maan kamaraan. Vain leffaräjähdys puuttui!

Ensimmäinen satsi ikkunasta ulos!

Olkkarin ilmanvaihto uusiksi

Matkan varrelle osui ihan oikea, todella kova säikähdys. Ullakolle ei ole koskaan rakennettu kunnon lattiaa, joten siellä pitää tasapainoilla lautojen ja levyjen päällä. Vähän aikaa sisällä meni helteestä huolimatta pelkkää jäävettä, kun kuulen, miten Jyrkin jalka lipeää ja mies humahtaa katosta läpi. Onneksi ei käynyt pahemmin, vain toinen jalka meni olkkarin katosta läpi ja vaurioksi jäi vain muutama irronnut lauta, sekä kasa naarmuja. Tuossa olisi voinut käydä oikeasti ihan kamalan pahasti!

Uusi ilmastointiaukko kokoa 43?

Taisin rynnätä elohopeana paikalle auttamaan herraa ylös ja sydän vain hakkasi pelästyksestä. En tiedä, mitä tekisin, jos tuolle miehelle kävisi pahasti.

Kurvaan tässä kohtaa takaisin hääjuttuihin. Kaivauksista löytyi aikamoinen kasa kynttilälyhtyjä, joita sisareni käytti ennen ahkerasti. Jotenkin haluaisin yhdistää hääjuttuihin kynttilälyhdyt. Se tuntuisi tavallaan siltä, että J olisi tietyllä tavalla edelleen läsnä. Tällaisella pienellä asialla muistaa niitä ihmisiä, jotka on menettänyt, mutta joita ei halua koskaan unohtaa.