Olin pääsemässä hääajatusteni kanssa jo jonkinlaiseen zen-tilaan, mutta sitten tuli yllättävä uutinen. Jyrkin veli kihlautui tyttöystävänsä kanssa, ja he ovat nyt ilmeisesti järjestämässä häitä ensi kesälle. Iloinen, mahtava juttu, ja olen todella onnellinen heidän puolestaan. Nyt tulee se mutta. Aika nopeasti tuli tunne siitä, että halusi itse vetäytyä taka-alalle omien häämietteidensä kanssa. He ovat menossa ensimmäistä kertaa naimisiin, into piukalla suunnittelemassa asiaa.
Tiedän, ettei juttu mene näin, mutta olen vähän saanut kamppailla itseni kanssa siitä, ovatko omat hääsuunnitelmani yhtä tärkeitä, yhtä arvokkaita. Tämähän on minulle toinen kerta, heillä viattoman puhdas, tahraton liitonalku ilman elämän tuomia kolhuja ja arpia. Juttelin taannoin erään toisen, kakkoskierrokselle lähteneen morsiamen kanssa, ja hän lausui ääneen niitä samoja tuntoja, joita omaan mieleenkin on pompahtanut useaan otteeseen.
Arvaatko jo? Se on pieni häpeän, epäonnistumisen ja epävarmuuden tunne. Joka kerran, kun vaikkapa messuilla - joilla siis töiden takia pyörin useamman kerran vuodesta - joku näytteilleasettaja tokaisee osastoa tutkivalle tulevalle morsiamelle "kerranhan sitä vaan naimisiin mennään", haluaisin irvistää. Kyllä, uskoin niin joskus itsekin, mutta elämä ei aina mene kuin elokuvissa. Tiedän myös sen, ettei olisi mitään syytä olla epävarma ja ajoittain vähän häpeissään siitä, että on menossa toista kertaa naimisiin, mutta tunteille ei mahda mitään. Onneksi on tavannut muita samantuntoisia ja on huomannut, ettei ole yksin tunnetilan kanssa. Helpottaa päänsisäistä taistelua kummasti.
Samoin väliin pää kysyy arvostelevaan sävyyn, onko tämä hääunelmointi todellakin ok? Olen kerran saanut prinsessahääni jo, miksi se pitäisi toistaa. Saako sitä toistaa? Tai no, ei toistaa, tehdä nykyminälle mieluisammin. Vaikka enää ei eletä entistä aikaa, jolloin koko eron ajatuskin oli mahdoton ja yhteiskunnallinen itsemurha, siitä selvästi elää vielä rippeitä. Ainakin toista kertaa avioituvien mielissä. Olen mokannut yhden liiton, ansaitsenko oikeasti toisen yrityksen?
Summa summarum. En ole oikein uskaltanut suunnitella asioita eteenpäin, haaveetkin seisahtuivat hetkeksi ja paiskin nyt oman pääni mörköjen kanssa. Fiilistely jatkuu, mutta haparoiden.
Ystävät rakkaat, millä tästä epävarmuudesta pääsee eroon?
Sitä kysyn monesti itseltänikin. En siis ole vielä ollut naimisissa mutta vakavasti ottaen kihloissa ja parisuhteessa (ainakin omasta mielestäni). Kunnes asiat muuttuivat.
VastaaPoistaNyttemmin nykyisen avomieheni kanssa hyvinkin onnellisesti menossa kohti avioliiton satamaa (häät 8/2015). Mies onneksi on kovin ymmärtäväinen minun pääkopan mörköjen suhteen. Olen törmännyt myös suvussa siihen että onkohan nuo nyt ihan tosissaan kun tuo toinen on jo kertaalleen kihloissa ollut. Se ei auta omiin ajatuksiin kovin paljon. Toisinaan taas antaa olon että kyllä minä näytän että tämä homma toimii tällä kertaa!
En tiedä oliko tässä sepustuksessa mitn järkeä mutta tsemppiä ajatustesi kanssa. Jokainen on ansainnut toisen kierroksen!:)
Kurjaa, että sukulaisten puolelta on ollut tuollaista epäilyksen varjoa. Ei tunnu kovin reilulta sinua kohtaan. :( Toivottavasti kaikki menee nyt kuten elokuvissa, ja pääset tosiaan näyttämään, että homma toimii! (Argh, samaa itsekin toivoen ja pähkien.)
Poista