Love Me Do -fiiliksiä ja blogimiitti

Love Me Do: sta tuli tänä vuonna varsin erilainen tapahtuma kuin koskaan aiemmin, monellakin tapaa. Nämä kyseiset häämessut tuppaavat olemaan yleensäkin sangen hektiset, koska koko homma tapahtuu yhden päivän nimissä. Suunnitelma oli, että duunin välissä ehtisin käydä kiertelemässä osastoja, erityisesti kartoittamassa kakkuvaihtoehtoja ja miesten pukuja.

Kiireinen messukasaaja syö todella runsaan ja ravitsevan lounaan ratissa

No, homma ei mennyt näiltä osin ihan ajatusten mukaan. Edellisiltana oli hiki hatussa roudattu kamaa ja laitettu Fitting Roomin osastoa kasaan, ei jaksanut aamulla enää nousta niin aikaisin, että olisi ehtinyt aamusta, ennen messujen aukeamista ennakkoon nuuskia niitä osastoja, joita haluaisi koluta tarkemmin. Kaikkea oli hirmuisen paljon, mutta onneksi osastoja oli vähän jaettu teemoittain - hääpuvut olivat pitkälle samalla suunnalla, kultasepät toisaalla jne.

Aamupäivästä osastolle osuikin muutama bloggaaja ja NeverSayNever-blogin Susanna. Susanna oli hoksanut harmitukseni siitä, etten mahtunut blogimiittiin mukaan ja tuli ihanana kertomaan, että miitistä oli juuri aamulla peruuttanut yksi osallistuja. Oi oi oi, mahtuisinko sittenkin mukaan? Messukaverinani ollut Ruoste Designin Hanna antoi minulle synninpäästön ja karkasin muiden mukana blogimiittiin. Kuten sanottua, vaikka hääjuttuja tekeekin työkseen, tämä olisi se vuosi, kun minäkin olen morsian. Hirmuinen hinku nähdä tätä hommaa toiseltakin kantilta ja tutustua muihin bloggaajiin!

Myönnän, vähän katselin silmät suurina, miten hirmuisen pieniä ja nuorennäköisiä kaikki olivat - hei, minä olen kääkkä, ei voi mitään. :D Olen huono dokumentoimaan, hyvä aukomaan leipäläpeäni, joten kuvapuoli jäi vähän vajaaksi, vaikka olisi ollut vaikka mitä ihanaa taltioitaviksi. Villitomaatti Catering oli hoitanut bloggaajille ihan äärimmäisen herkulliset ja todella kauniisti asetellut tarjoilut, joita ruokaorintoijan oli pakko testata santsikierroksella uudemman kerran. Kaikki oli niin hyvää!

Osa bloggaajista asettui pöytien ääreen ja osa meistä sitten jäi sohvaryhmälle rötköttämään. Pöydälle laitetuilla suklailla ei varmasti ollut mitään tekemistä asian kanssa. Voi hitsi, oli niin mukavaa tavata muita bloggaajia, saada nimet ja kasvot niille blogeille, joita on seurannut ja tosiaan tavata kasvokkain. Sohvan suunnalla meitä oli Neversayneverin Susanna, Hulluna Häihin Hile ja Vaaleanpunaisten unelmien Mari, ja Chicago-musikaalin sanoin "We hit it off right away!" Blogiemäntämme Jenni sanoihin myöhemmin, että teillä tosiaan lähti juttu heti lentämään.

Neversaynever Susanna, Vaaleanpunaisten unelmien Mari, allekirjoittanut ja Hulluna Häihin Hile

Jouduin alun jälkeen palaamaan takaisin töihin, vaikka olisi ollut ihan mahtavaa jäädä pidemmäksi aikaa tutustumaan muihin bloggareihin. Susannan kanssa vielä myöhemmin juteltiin vielä lisää ja todettiin, että meidän pitää myöhemminkin olla yhteyksissä, harvoin tapaa niin kovasti samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, että tästä pidetään kyllä kiinni! Hirmuisen hyvällä tuulella ja kepeällä askeleella menikin sitten siitä eteenpäin. Jyrkikin sai terkkuja Ruotuväki-lehden pilakuvistaan - asia, josta herra oli hyvin hämmentynyt. Kuulemma ainoat palautteet, mitä armeijan lehden piirroksista on tullut, ovat tulleet juurikin armeijan käyneiltä naisilta. ;)

Mitä sitten tapahtui omille messusuunnitelmille? Kävi sillä lailla hassusti, että menin voittamaan Vuoden Hääpukusuunnittelija -kisan ja sen jälkeen jouduin sellaiseen pyöritykseen, ettei voinut kuin yrittää pysyä mukana, saada käsien tärinän lakkaamaan ja hengittää. Ainakin Jyrki ehti nähdä kisan ja seurata koko sen hienon, hämmentävän ja yllättävän hullunmyllyn sivusta. Kakkuja ei ehditty maistelemaan, eikä katselemaan pukuja. Harmi sinänsä, mutta kyllä tässä ennen häitä vielä tulee messuja. Eiköhän sitten täydy vain kerrankin mennä itse asiakkaana Wanhaan Satamaan, kun en tänä vuonna ole sinne menossa töihin. Huh.

Kun vihdoin, myöhään illalla pääsin palaamaan kotiin roudattuani messuosaston takaisin töihin, tuo rakas karhu oli lämmittänyt saunan, hakenut makoisan juustokakun juhlan kunniaksi ja laittanut palkintokukkani jo valmiiksi maljakkoon. On se vaan aikamoinen otus. Hitsi, pitäisi varmaan vaihtaa koko bloginkin nimi, kun on tämä aika selvä juttu. Tahdon, tahdonhan minä!